Savon murre pelasti sissien hengen – sodan pelottavin hetki tulee yhä uniin

Keväällä tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun majuri Jukka Puustisen sissijoukko tuhosi Venäjällä Lieksan korkeudella sijainneen Jeljärven tukikohdan. Vieremäläinen Tauno Remes oli mukana retkellä. Hyökkäys oli suurmenestys, mutta paluumatkalla Remes joutui pulaan, mistä vain Savon murre hänet pelasti.

Kotimaa
Jyvälahden valtaus 3. tammikuuta 1942, hiihtopartio Jyvälahdessa
Kuuntele vieremäläisen Tauno Remeksen tarina siitä, miten Savon murre pelasti hengen.

Vieremäläinen Tauno Remes näkee yhä painajaisunia 70 vuoden takaisista sotatapahtumista. Remes oli mukana majuri Puustisen johtamalla neljän päivän partioretkellä, joka tehtiin venäläisten hallussa pitämille alueille jatkosodassa. Pelottavin muisto on yöltä, jona sissiosasto palasi omien joukkojen luo.

- Kun se tulee yöllä mieleen, niin se on kahvinkeittoon meno, Remes kertoo.

Sissiosasto oli saanut tehtävänsä onnistuneesti suoritetuksi venäläisten puolella ja ylitti paluumatkalla jyrkän kukkulan. Osaston pääjoukko poistui jo omien luo hiihtäen. Luutnantti järjesti vielä jälkivarmistuksen ja kolme savolaispoikaa komennettiin jäämään ladun varteen. Tauno Remes oli yksi kolmesta. Miehet suojautuivat puun juurelle pimeässä yössä.

Luti huusi tunnussanaa. Kukaan meistä kolmesta ei muistanut sitä.

Tauno Remes

- Kun oltiin jonkin aikaa, niin tuli kolme venäläistä. He eivät tienneet, että me olimme petäjän juuressa.

Venäläiset kulkivatkin suomalaiskolmikon ohi.

- Aika alkoi mennä pitkäksi ja sanoin pojille, että meidän pitäisi vissiin lähteä. Lähdimme hiihtämään ja siinäpä olikin jälkivarmistuksen luti ja huusi tunnussanaa. Kukaan meistä kolmesta ei muistanut sitä!

Tunnussana vaihtui joka päivä ja toisinaan jopa monta kertaa päivässä. Luutnantti tenttasi mieskolmikolta tunnussanaa pitkään. Muuten ei pääsisi takaisin omien luo.

- Se ei meinannut meitä laskea siitä. Venäläisiä oli rinteen alla ja he huusivat sieltä milloin mitäkin. Venäläiset puhuivat suomea, mutta kirjakieltä.

Luutnantti epäili sissejä neuvostoliittolaisiksi

Remes ja kumppanit jännittivät henkensä edestä, mitä luutnantti päättää.

- Me oltiin ihan varmoja, että omat miehet tappaa meidät. Siinä noiduttiin ja tehtiin vaikka mitä. Sitten luutnantti lopuksi sanoi, että tulkaa, mutta miehilleen hän sanoi, että pitäkää varanne.

Rinteen alta kuulunut suomen kieli oli onneksi erilaista kuin Remeksen ja kumppaneiden savolainen suomi.

- Kun jouduimme lutin kanssa keskustelemaan, niin me puhuttiin savvoo. Kyllä se jossain vaiheessa luotti meihin, vaan kyllä siinä oli hirmu keskustelut.

Kun luutnantti oli tentannut mieskolmikon, hän vielä kutsui heidät luokseen

- Luutnantti äsähti että kuka se oli, joka noitui hänelle. Minä vielä kirosin ja sanoin, että minä se olin. Samaan lystiin luutnantti sanoi, että kuule poika, Savon murre pelasti sinun henkesi!

Tunnussanaa kysytään yhä unissa

70 vuotta tapahtumien jälkeen Tauno Remes on joinakin öinä yhä kauhuissaan. Tunnussanoja tullaan kysymään uniin ja herättyään ei tahdo saada unta.

- Tunnussana on henki ja elämä. Se tulee mieleen, ja se petäjän juuri, missä oltiin.

Suomalaisten sissien hyökkäys Jeljärvelle keväällä 1944 oli menestys. He tuhosivat Neuvostoliiton tukikohdan ammusvarastoineen, räjäyttivät Jeljärven aseman ja Muurmannin rataan yhdistyvää rataverkkoa 21:stä kohdasta. Sissit tuhosivat myös neljä rautatiesiltaa ja useita elintarvike- ja bensiinivarastoja. Tauno Remes pääsi onnellisesti pois retkeltään, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.

- Kuutsjärven rannassa oli määrä odottaa kolmatta komppaniaa, joka oli lähtenyt viemään haavoittuneita ja kaatuneita. Komppania törmäsi isoon vihollisporukkaan eikä tullut enää kuuna päivänä rantaan, Tauno Remes kertoo.