Hyppää sisältöön

Tunari tahtoo television – mutta millaisen?

Kun kotona on rokkitähdeltä mutkan kautta peritty, viimeisiään vetelevä, ainakin 60 kg painava Grundig-televisio, on aika hankkia uusi laite. Toistaitoinen tekniikkatunari ei kuitenkaan tiedä mitä tarvitsee. Sitä paitsi onko koolla väliä?

Kuva: Erik S. Lessner / EPA

Toimittajan kuvaputkitelevisiolla on ikää ainakin kaksikymmenentä vuotta ja se alkaa osoittaa vanhuuden merkkejä. Seuraajan löytäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä. Hiki nousee otsalle eri vaihtoehtojen paljoudessa.

Aalto-yliopiston mediatekniikan laitoksen professori Tapio Takala toteaa, että 1990-luvulla haaveiltiin siitä, mikä nyt on arkipäivää: yksi kokonaisuus, jossa yhdistyvät televisio, tietokone ja puhelin.

– Voi sanoa, että yli 30-vuotiaille televisio on vielä käsite, nuoremmilla ei sellaista enää ole, Takala tuumaa.

Läppäritekniikan myötä tuli LCD, eli nestekidenäyttö, jossa kuva muodostuu nestekidenäytöllä pienien pisteiden avulla. Sen jälkeen markkinoille on tullut erilaisia LED-televisioita, joissa taustavalo on tehty pienillä puolijohdelampuilla.

Plasmassa käytetään erityyppisiä hohtolamppuja ja tästä syystä kuva voidaan kokea himmeämpänä. Näiden lisäksi on erilaisia projektorinäyttöjä, joissa kuva heijastetaan valkokankaalle.

– Taulutv:nä varmaan parhaiten toimii LEDin ja LCD:n yhdistelmä, koska sellaisessa valokontrasti on parempi. Mielikuvani on, että LED on ajanut suosiossa ohi plasmoista, Takala sanoo.

Kuka katsoo?

Takalan mukaan nykykatselijat voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: peruskatselijat, pelaajat ja lapsiperheet.

Peruskatselija – joihin toimittajakin kuuluu – käyttää taulutv:tä perinteisen telkkarin tai elokuvakäynnin tapaan. Silloin kuvaa katsellaan hämärässä huoneessa.

– Tähän todennäköisesti paras on iso taulunäyttö, jossa on hyvät värit. Suosittelisin LEDiä tai plasmaa.

Pelaajaryhmässä on luonnollisestikin eroja: yksi pelaa älyluurilla bussissa, yhteisöpelaaja käyttää tietokonetta ja sitten on niitä, jotka uppoutuvat pelimaailmaan. Heillä kotona saattaa näyttöjä olla useampiakin.

– Ääriversiossa luodaan virtuaaliympäristö silmikkolaseilla. Niissä alkaa useamman vuoden yrittelyn jälkeen hinta–laatu-suhde olla kohdallaan.

Kaikki riippuu käyttötottumuksesta. Konsolipelaajalle Takala suosittelee isoa näyttöä. Olosuhteet on kuitenkin hyvä huomioida ja muistaa, että LED-näyttö on yleensä kirkas.

Kolmannen kuvaa tuijottavan ryhmän muodostavat lapsiperheet, joiden tarvetta määrittää monimuotoisuus: näytöllä pyörii lastenohjelmia tai -pelejä. Vanhemmat pelaavat grafiikaltaan vaativampia pelejä (jos saavat luvan tai ehtivät) ja lisäksi näyttöä käytetään perinteiseen televisiotapaan.

Pieni vs. suuri

Entä onko koolla väliä?

– No on, sanoo professori Takala.

– Laaja näkökulma takaa elämyksellisyyden. Tarkkuudessa eli resoluutiossa tulee taas huomioida se, mihin on tottunut. Kyllä vanhaa kuvaputkikuvaa katsoo ihan mielellään, mutta kun on tovin tuijottanut teräväpiirtokuvaa (HD), niin ei tee mieli enää palata vanhaan. Ero on sen verran dramaattinen.

Takalan mukaan HD-tekniikka alkaa olla vakiokauraa kaikissa näytöissä, sillä lähetykset – vanhoja materiaaleja myöten – on tehty siihen sopivaksi.

Takalan on vaikea antaa kokosuosituksia, koska ihmisten mielihalut muuttuvat ja nälkä kasvaa syödessä.

Myös katseluetäisyydellä on merkitystä. Takala veikkaa, että tavallisen suomalaisen olohuoneen taulutv:n katseluetäisyys on 2–3,5 metriä.

– Silloin tavallisen HD-näytön tarkkuus riittää, sillä sen pisteet näkyvät vasta noin metrin etäisyydeltä.

Heti rikki?

Edellisen kerran hermot menivät Suomessa digiuudistuksen myötä. Nyt se on jo niin ”so last season”, sillä tunteita kuohuttanut ja harmaita hiuksia aiheuttanutta digiboksia ei enää edes tarvita.

– Uusissa taulutelevisioissa digiviritin on sisäänrakennettu. Lisäksi monissa näytöissä on itsessään tallennustilaa, tai niihin voi liittää muistitikun.

Tämän lisäksi on tilausvideopalveluita, joiden maksullista tarjontaa voi katsoa kun itse haluaa. Myös televisiokanavilla on runsaasti ohjelmia erilaisissa areenoissa.

– Näiden käytössä nettiliittymä muodostuu tärkeäksi, mutta ihmeitä ei tarvita.

Entä laitteen kestävyys? Takala arvioi uuden taulutv:n käyttöiäksi 5–10 vuotta. Tässä toki täytyy ottaa huomioon se, miten hyvin laite on valmistettu. Takalan mukaan tekotapa, kasaamisen huolellisuus ja osien laatu ovat ratkaisevia.

– Muistaakseni plasma vie enemmän energiaa kuin LED, ja se taas enemmän kuin LCD. Näiden kulutus on kuitenkin pähkinöitä verrattuna siihen, mitä laitteita niihin liitetään. Tehokkaan grafiikan pyörittäminen lämmittää prosessoria ja kyllä se pelikonsolikin lämpenee. Mutta kaikki vievät huomattavasti vähemmän kuin se sinun kuvaputkitelevisiosi, Takala toteaa.

3D, 4K ja OLED

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, sillä uusia keksintöjä tulee tiuhaan ja seuraavat versiot ovat jo kynnyksellä. Yksi niistä on OLED, jonka näyttöä Takala kuvaa hyvin ohueksi ja se voi olla jopa kaareva.

Suurta kiinnostusta tällä hetkellä herättää 3D-televisio, erityisesti 3D-elokuvien takia.

– Siinä on kuitenkin tietynlaisia teknisiä ja käytännöllisiä haasteista, eikä tästä syystä ole kovin yleinen olohuoneissa. Se on toistaiseksi myös hyvin kallis ja lyhytikäisempi edellisiin versioihin verrattuna.

Takalan mukaan 4K on neljä kertaa nykyistä HD-kuvaa tarkempi, mutta se on vasta tullut markkinoille ja kallis.

– Aika näyttää, miten ne lähtevät leviämään. Digimyllerryksessä opittiin se, ettei uusi näyttö lisäherkkuineen välttämättä toimikaan uudessa tekniikassa.

Lisäksi 4K-tekniikassa on Takalan mukaan tyypillinen muna–kana-ongelma: ohjelmatarjonta ei ole samalla tasolla.

Tunari tahtoo sellaista, mitä ei ole – vielä

Monelle taulutv:tä hankittaessa ykköskriteeri on hyvä kuva. Heti sen jälkeen tulee muotoilu. Kuluttajat toimivat Verkkokauppa.comin Esa Hjerppen mukaan siten, että usein lähdetään ostamaan halvinta televisiota.

– Jos valikoiman rajaa keskihintaluokkaan, eli 500–700 euroa, niin sitten saa jo parempaa kuvaa ja ominaisuuksia, sekä tyylikkäämpää muotoilua ja onneksi iso osa päätyy tähän, Hjerppe huomauttaa.

Hjerppe neuvoo laittamaan rahansa älytelevisioon, joka laitteena tuskin vanhenee, vaikka tekniikka kehittyykin.

Allekirjoittanut haikaili jo kymmenen vuotta sitten mystisen mediaserverin perään. Silloin televisiota tai elokuvaa katsellessa pystyisi yhdellä näytöllä samaan aikaan maksamaan laskut, käyttämään somea jouhevasti, surffaamaan netissä ja kirjoittamaan sähköposteja. Oi autuutta.

– Kuvailemaasi Hollywood-visiota ei ole vielä onnistunut toteuttamaan, mutta uskon, että se on pian mahdollista, Hjerppe sanoo.

Ongelmana on, että jokaisella merkillä on omat kehitelmänsä, mutta mitään niistä ei oikein voi käyttää nautinnollisesti. Merkkien sovellukset eivät myöskään keskustele keskenään. Lähimmäksi Hjerppen mukaan on päässyt Apple oman Apple-TV-mediatoistimensa kanssa.

Olisiko tässä tuhannen taalan paikka?

– Olisi. Toivon, että joku suomalainen yritys ratkaisisi tämän ongelman ja keksisi televisiolle oman Windowsin tai iOSin, oman käyttöjärjestelmän. Kaikkein hienointa olisi, jos joku kehittäisi televisioille yleisen käyttöjärjestelmän johon taitavat koodaajat voisivat tehdä päivityksiä ja parannuksia ja siten täyttää ikään kuin kuilun ihmisen ja laitteen välillä, Hjerppe visioi.

Sitä odotellessa tunari taitaa päätyä 40-tuumaiseen Full HD, Smart-TV, LED/LCD-komboon, jossa LCD-paneeli on siis valaistu LEDillä.