Uusi kirja vie kaksi tervolalaista sukua sisällissodan pyörteisiin

Rovaniemeläinen Mauri Hast sijoittaa uuden kirjansa tapahtumat sisällissodan aikaiseen Lappiin - synnyinpitäjäänsä Tervolaan, sekä Kemiin, Tornionjokivarteen ja Rovaniemelle. Hast kertoo kahden tervolalaisen suvun tarinaa ja kuvaa näiden kanssakäymistä kahtiajakaantuneessa yhteiskunnassa. Suvut ovat porvaristoon lukeutuvat Ervamaat - tunnettu pappissuku - ja työväestöön kuuluvat maattomat torpparit, Harilat. "Kymmenen virran maa" on historiallinen romaani ja se on Mauri Hastin kolmas teos.

kirjallisuus
Kirjailija Mauri Hast pitää kädessään uutta kirjaansa Kymmenen virran maa.
Mauri Hast kuvaa uudessa kirjassa herrasväen, tilallisten, maattomien ja työväestön elämää sisällissodan aikoihin Kemijokivarressa. Kerronnan keskiössä ovat Tervolan silloinen kirkkoherra Gunnar Ervamaa ja samalta Lapinniemen kylältä oleva torppari Matti Harila, setä-Matiksikin puhuteltu. Heidän ystävyytensä kestää nuo talven 1917-1918 traagiset vaiheet. Kannen kuva on taiteilija Tapani Rantalan maalaus vuodelta 1975.Jorma Korhonen / Yle
Kirjailija Mauri Hast pitää kädessään uutta kirjaansa Kymmenen virran maa.
Mauri Hastia haastattelee Jorma Korhonen.

Lapissa sisällissota ratkesi Tervolan Kaisajoella käytyyn taisteluun helmikuussa 2. helmikuuta 1918. Kahina alkoi, kun valkoinen armeija pysäytti junan, joka kuljetti Kemin punakaartilaisia Rovaniemen valtausjoukkoihin. Valkoisen armeijan Pohjois-Suomen päällikkö Kurt Martti Wallenius oli määrännyt Tervolan suojeluskuntalaisia katkaisemaan rautatien Kaisajoella. Punaisia kuljettanut juna pysähtyi juuri ennen kiskotonta paikkaa.

Sinä aamuna satoja järjestyskaartilaisia oli noussut junaan Kemistä. Heidän oli tarkoitus asema asemalta lyödä valkokaartilaiset ja omien sanojensa mukaan vapauttaa työväki orjuudesta. Junassa kulkeneille tuo junan äkkipysähdys oli suuri yllätys ja pian selvisi, mistä oli kysymys. Alkoi hillitön taistelu, koko ympäristö kaikui ihmisten huudoista kivääreiden paukkeesta. Tuo hirveä melske kuului kauas ja voimakkaasti Kemijoen toiselle rannalle Lapinniemen kylälle.

Punakaartilaiset riisuttiin aseista Tervolan taisteluun loppui sisällisota Lapissa. Sen jälkeen muutamassa päivässä kaikki punakaartilaiset ja pohjoisessa olleet venäläiset sotilaat riisuttiin aseista. Mutta siitä alkoi myös koston kierre ja käsittämättömät julmuudet. Niistä on olemassa erilaisia historiankirjoituksia ja paljon toisistaan poikkeavia "totuuksia".

- Oikeastaan juuri siksi päädyin kirjoittamaan noista Lapin tapahtumista ajan kulkua seuraavan romaanin, jossa on sekä totta että tarua Hast perustelee.

- Myös henkilöt, joita tekstissä vilisee runsaasti, ovat osin todellisia, osin puhtaasti mielikuvitukseni tuottamia.

Ervamaat ja Harilat

Kirjan keskeisinä henkilöinä ovat Tervolan kirkkoherra Gunnar Ervamaa ja maaton torpari Matti Harila, setä-Matti. Ervamaa oli pidetty pappismies Tervolassa. Myös Matti Harila tunnettiin laatutuumaisena miehenä.

Molemmilla oli aatteensa; toisella porvarillinen ja yhteiskuntaa säilyttävä näkemys ja toisella sosialismia puoltava ja laillista esivaltaa vastustava. Matti Harila oli sosialidemokraatti, puolueeen jäsen.

Mutta ystävyksiä he olivat. Kirkkoherran ja torpparin kanssakäyminen oli vilpitöntä ja se kesti myös nuo kevään 1918 traagiset vaiheet.

Eihän tässä näin pitänyt käydä

Mauri Hast kuvaa, kuinka kirkkoherra Gunnar Ervamaa seurasi kirkon tienoilta lähes näköetäisyydeltä tuota valkoisten ja punaisten mellastusta Kaisajoella. Hän kuuli laukaukset ja huudot sekä vetureiden puuskutukset ja vaunujen kalskeet. Hän näki, kuinka eteläiseltä taivaalta kohosivat höyrypilvet kohti Tervolan asemaa.

- Herra, älä anna sen tapahtua, hän huusi lumeen polvistuneena, kädet ristittyinä ja pää taivaalle kohotettuna.

- Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Toisaalla kotonaan kuin kissa pistoksissaan oli Matti Harila. Hänen suuri päivänsä oli koittava, mutta kaikki ei mennytkään niinkuin hän toivoi. Mies itsekin olisi halunnut olla aatetovereidensa mukana, mutta kun kirkkoherran kanssa ystäviä olivat, niin oli jäänyt Gunnarin kanssa puita kaatamaan.

Aikansa Matti kuunteli ja katseli aseman suuntaan. "Viimein laukausten äänet harvenivat... ja hän kuuli vetureiden ja vaunujen hiljenevän kalskeen, kun äänet hitaasti katosivat Kemin suuntaan".

Matti ei halunnut, että häntä ruvettaisiin puhuttelemaan petturiksi.

Suurta rakkautta ja intohimoa

Mauri Hastin uusi kirja Kymmenen virran maa on 300-sivuinen historiallinen romaani, joka etenee selkeästi ja ryhdikkäästi. Kirja ei ole pelkkää sotakuvausta, kauheutta ja hirmutekoja. Se myös herkkä kuvaus ihmisten välisistä arkisuhteista, suurista tunteista; ilosta, surusta ja intohimoisesta rakkaudesta.

Oman jakeensa kirjassa saa muun muassa Pohjolan Sanomien silloinen päätoimittaja Uuno Hannula, joka oli myös yksi Kemin suojeluskunnan johtomiehistä. Hannulan tulkittiin kääntyneen omiaan vastaan, kun hän kieltäytyi kirjoittamasta ihannoivaa tekstiä punakaartilaisten teloituksista. Hän perusteli päätöstään omatuntonsa vedoten. Siitä Hannulalle langetettiin epävirallinen kuolemantuomio, jonka hän kuitenkin vältti.

Mauri Hast on tehnyt elämäntyönsä metsäalan opettajana, metsälehtorina. Hän on syntynyt Tervolassa Paloperällä ja asuu nyt Rovaniemen Viirinkankaalla. Hastin edellinen kirja Pappapataljoona ilmestyi kaksi vuotta sitten. Esikoisteoksensa hän kirjoitti yhdessä toisen metsälehtorin Pekka Langon kanssa. Tukkilaiskisojen historiaa valottava Me tulemme taas ilmestyi vuonna 2009.

Otsikkoa muutettu