Kunnostus kuorii pappilasta satojen vuosien kerrostumat

Lohtajan nykyisen pappilan ensimmäiset hirsikerrat asetettiin paikalleen 1700-luvun viimeisinä vuosina. Nyt yli 200 vuotta myöhemmin pappilasta puretaan ja tutkitaan monien remonttien kerrostumia sekä etsitään jälkiä emäseurakunnan pappilarakentamisen kulta-ajasta.

Kotimaa
Kuvassa lohtajan pappila.
Kalle Niskala / Yle
Kuvassa entisöidään Lohtajan pappilaa.
Lohtajan pappilan kunnostuksen käytännön töitä johtaa Aino-Maria Niemelä.

Lohtajan pappilaa kunnostetaan 60 000 euron Leader-tuella ja Kokkolan seurakuntayhtymän muutaman kymmenen tuhannen euron määrärahoilla. Talkootunteja kertyy syksyllä alkaneeseen urakkaan noin kuusisataa.

Vanhaan pappilaan on tuotu nykyaikaista tekniikkaa lukuisissa remonteissa. Raha riittää tällä kertaa piispankamarin, salin, eteisen ja keittiön kunnostukseen. Satojen neliöiden rakennuksessa peruskorjauksen ulkopuolelle jäävät seurakunnan päiväkerhotilat, virasto-osa ja kirkkoherran työhuone.

Pappilassa ei ole asuttu vuosiin, joten 60-luvun peruskorjausten lisärakenteet voivat väistyä.

Käytännön töitä johtaa restaurointiartenomi Aino-Maria Niemelä, ja talkoolaisten kirvesmiesporukan koollekutsuja on Paavo Toskala.

Aino-Maria Niemelä on löytänyt pappilan seinistä jopa toistakymmentä erilaista tapetti- ja maalipintaa. Piispankamari kokee tällä kertaa suurimman muutoksen. Se palautetaan 1800-luvun puolenvälin mukaiseksi. Kamariin 60-luvulla rakennetut vaatehuone ja kylpyhuone ovat saaneet väistyä. Aikoinaan madallettu sisäkatto aukeaa entiseen korkeuteensa. Hirsiseinät saavat pinkopahvin ja sen päälle 1850-luvun mukaisen pinnan.

Kompromisseihin taivuttava

Rajallinen budjetti, tuleva käyttö ja kulloisenkin rakenteen kunto pakottavat entisöijänkin taipumaan kompromisseihin.

– Tässä piispankamarissa hirsiseinien päälle ei voitu asentaa pinkopahveja, koska seinien epätasaisuus olisi jättänyt pahvin joiltakin osin liian kauaksi seinästä. Seinästä olisi tullut liian herkkä rikkoontumiselle. Niinpä pinkopahviasentajan suosituksesta päätimme oikaista seinät levyllä, joiden päälle tulee pinkopahvi, Aino-Maria Nimelä selostaa.

Kirkkoherran työhuoneeseen ei puututa tässä entisöinnissä. Se on 60-luvun remontissa palautettu sen aikaisen näkemyksen mukaisesti 1800-luvun puolenväliin mukaiseksi. Salin sisustus muutetaan 1800-luvun alkuolen malliin. Saliin sisäänkäyntieteisestä puretaan lastulevyseinä ja poistetaan muovimatto.

Sormi ei ole mennyt suuhun oikeastaan kertaakaan, mutta siitä minua on pitänyt muistuttaa, etten tekisi liian suoria pintoja.

Paavo Toskala, kirvesmies

– Ratkaisut alla olevien rakenteiden kunnostamisesta tai vaihtamisesta tehdään vasta pintojen aukaisemisen jälkeen, jolloin näemme, millaisessa kunnossa vanhat puurakenteet ovat, kirvesmiesten talkooporukkaa vetävä Paavo Toskala sanoo.

Talkoolaisia mukavasti mukana

Toskalan mukaan talkoolaisista ei rakennustyömaalla ole ollut puutetta. Kirvesmiehet vastaavat lähinnä puurakenteiden uusimisesta ja pohjatöistä ja tietenkin rakenteiden avaamisesta.

– Sormi ei ole mennyt suuhun oikeastaan kertaakaan, mutta siitä minua on pitänyt muistuttaa, etten tekisi liian suoria pintoja. Tällaisessa vanhassa rakennuksessa kaikki ei ole, eikä tarvitse olla niin viimeisen päälle suoraa.

Mitään korvaamattomia rakennusvirheitä 200-vuotiaasta rakennuksesta ei ole löytynyt. Kaikki on ollut korjattavissa. Talo on käynyt läpi monenlaisia korjauksia, minkä takia talkoolaiset ovat löytäneet pintojen alta useampia aiempien remontintekijöiden nimiluetteloita.

Vuosien 2013 ja 2014 kirvesmiesten ja palkollisten nimetkin on jo kätketty peitettyihin, entistä loistoa hakeviin seiniin. Tältä erää remonttimiehet poistuvat Lohtajan emäseurakunnan pappilasta kevään aikana ja antavat tilat kulttuurin käyttöön.