Elwa Molin ei aio kuolla vaikka 50-vuotias tanssikoulu loppuukin

Pitkän linjan tanssinopettaja Elwa Molin perusti oman tanssikoulunsa Tampereelle vuonna 1964. Nyt 50 toimintavuoden jälkeen koulun toiminta loppuu ja komea tanssisali muuntuu toimistoiksi.

Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Tanssiin kutsu Elwa Molin on tarjonnut oppilailleen tanssin iloa Tampereella 50 vuoden ajan. Koulun ovet sulkeutuivat lopullisesti syyslukukauden päättyessä perjantaina 20.12.

Elwa Molin on elävä pala tamperelaista tanssihistoriaa. Hän vaihtoi koulunpenkin tanssisaliin jo varhain ja opiskeli 17-vuotiaaksi Ester Naparstokin koulussa. Vuonna 1954, vain 20-vuotiaana, hänellä oli taskussaan tanssinopettajan diplomi Saksasta. Lisäopintoja on kertynyt Englannissa, Sveitsissä, Ranskassa ja Ruotsissa.

 Tampereelle vuonna 1964 perustettu koulu sulkee ovensa ovensa hieman haikein mielin. Tanssitunteja vetreä Elwa Molin on pitänyt normaalisti koulun loppuun asti.

– Onko sulla peffa tiukkana? Tuohan on kuin suomaa. Sehän on kuin runosta, takapuoli kuin suomaa, kauheeta, Elwa Molin naurahtaa.

Molin ei suomi oppilaitaan suotta.

– Kiristä, se on se, miltä sitten ponnistetaan, Elwa Molin selventää.

Molinin tunneilla käy oppilaita lapsista ikäihmisiin. Laura Lehmusvirta on tanssinut jo 1970-luvulta Elwa Molinin opissa.

– Kyllä on haikea mieli. Kyllähän Elwa on sellainen persoonallisuus, etteivät tunnit ole pelkästään sitä liikuntaa vaan tunneilla voi kuulla myös Venäjän duumasta ja Elwan ensimmäisestä miehestä Espanjassa samassa lauseessa. Hän on sellainen persoonallisuus, legenda jo eläessään, Lehmusvirta kertoo. 

Monet tamperelaiset Molinin tunneilla käyneet muistavat hänet ankarana opettajana, jonka suusta saattaa tulla pahojakin letkautuksia. Lehmusvirta ei tiukkuutta pahalla katso.

– Kyllä sieltä tulee tekstiä, mutta kun me tiedämme, että hän aina tarkoittaa meidän parasta. Muut vaan hyppivät zumbassa ja aerobicissa. Tietysti hiki lentää ja pulssi nousee, mutta meille opetetaan, mistä liike lähtee, Lehmusvirta selventää.

Tanssiin tarvitaan sielua

Intohimo tanssiin näkyy yhä.

– Minähän olen kaksi ja puoli -vuotiaana aloittanut, mihin mä sen ykskaks hukkaisin? Tanssitunteja mä en ole lopettanut ikinä. Äiti sanoi aina, että hän tietää, mistä hän mut löytää. Tanssi on kaikki kaikessa, konkari sanoo.

– Tanssi on minulle niin kuin alkoholi toisille. Toiset juoksevat, toiset saavat 152 lasta. Kaikilla on jotain. Tanssi on niin monipuolinen. Tanssi myös kehittyy ja muuttuu koko ajan, se on kiinnostavaa.

Klassisen baletin suhteen Elwa Molin on oppinut joustavuutta lajin kurinalaisuudesta. 

– Turhaa on vääntää selkä sijoiltaan, vaikka senkin olen tanssin takia tehnyt. Mutta se liikkuu taas, olé! rouva naurahtaa.

– Ihmiset ovat nykyään kuin korkkiruuveja, tanssiminen on kovin teknistä, missä sydän, missä sielu? Se on se, mikä meillä pitäisi olla, mikä meitä yhdistää. 

"Adieu, c'est comme mourir"

Legendaarista tanssiopettajaa jää kaipaamaan joukko uskollisia oppilaita. Jotkut ovat alkaneet etsiä uutta tanssisaliakin, jotta Elwa Molin voisi heitä vielä opettaa kaikkien näiden vuosien jatkoksi. Tanssiin kutsu Elwa Molin kuitenkin sulkee ovensa 50 toimintavuoden jälkeen.

– Ei minulla mitään hätää ole, mutta ranskalaisetkin sanoo, että adieu, c'est comme mourir. Näkemiin on kuin kuolla, sitten yleensä lisätään hiukan. Mä tykkään siitä sanonnasta, Elwa Molin nauraa. 

Komean tanssisalin tuhoaminen häntä kismittää.

– Minä olen aika hyväluonteinen ihminen, ei minua tapeta helpolla. Minulta otetaan sali pois ja näistä tiloista tehdään hienoja toimistoja. Minä en aio kuolla, mutta mietin kuinka saan tämän kuvion toimimaan, Elwa Molin pohtii.