Jyrki Kasvi: Isoveli takakontissa

Satelliittipaikannukseen perustuva liikenteen verotus voi vanhentua jo ennen käyttöönottoa, varoittaa Jyrki Kasvi blogissaan.

Jyrki Kasvi
Jyrki Kasvi
Jyrki Kasvi.Lassi Seppälä / Yle

Suomessa kaavaillaan liikenteen verotuksen uudistamista. Siinä missä nykyään verotetaan autoja, vuonna 2025 verotettaisiin autoilla ajettuja kilometrejä.

Ruuhka-Suomessa ajetuista kilometreistä vero olisi kovempi, haja-asutusalueilla pienempi.

Sinänsä yksinkertaiselta ja perustellulta vaikuttava muutos. Paikallaan seisova auto ei kuluta tietä eikä saastuta ilmastoa. Mutta kuten aina, piru piilee yksityiskohdissa.

Osalle ehdotuksen kriitikoista kyse on periaatteesta. Liikkuminen on perustarve, ja auto välttämätön harvaan asutussa pitkien välimatkojen Suomessa.

Autoilun verotus on silkkaa kiusantekoa, ja kilometrivero vain uusi tapa rahastaa autoilijoita.

Leirien välillä vallitsee rituaalinen toisensa ohi huutamisen perinne.

Osalle ehdotuksen puolustajista kyse on periaatteesta. Autot saastuttavat, meluavat ja rumentavat ympäristöä. Tiet ja parkkipaikat vievät tilaa.

Liikenne ja sen haitat tulee minimoida verottamalla liikennettä ja kannustamalla ihmisiä asumaan taajamissa, joissa joukkoliikenne toimii.

Vastakkainasettelu ei ole uusi, ja leirien välillä vallitsee rituaalinen toisensa ohi huutamisen perinne.

Uudempaa on huoli autoilijoiden yksityisyydestä. Koska kilometriveron suuruus riippuisi auton sijainnista, jonkun olisi tiedettävä auton eli sen kuljettajan sijainti ja laskettava verosumma sen perusteella.

Lisäksi sekä verottajan että veronmaksajan on voitava jälkeenpäin tarkistaa, että vero on laskettu oikein.

Liikkeitämme Suomen teillä seurataan jo nyt.

Yksityisyyden kannalta on ratkaisevaa, kerääkö sijaintitiedot verottaja, vai jäävätkö ne autonomistajien haltuun.

Verohallinnon tietokannasta esimerkiksi poliisin tai verotuksen julkisuuteen vetoavan toimittajan olisi helppo urkkia suomalaisten liikkeitä.

Sijaintitietojen tallentaminen kunkin autoilijan omalle kansalaistilille ei kuitenkaan takaa yksityisyyttä, jos tietoja ei samalla suojata kunnolla. Tietojen on oltava vain autoilijan itsensä avattavissa.

Yksityisyyden turvaavaksi vaihtoehdoksi on ehdotettu perinteistä, portteihin perustuvaa ruuhkamaksujärjestelmää.

Kokemukset Tukholmasta kuitenkin opettavat, että myös porttijärjestelmään syntyy tietokanta autojen liikkeistä, ja tiedot kiinnostavat esimerkiksi tiedotusvälineitä.

Itse asiassa meidän liikkeitämme Suomen teillä seurataan jo nyt.

Liikenteen sujuvuutta pääteillä valvovat kamerat tunnistavat autojen rekisterikilvet ja laskevat niiden perusteella autojen nopeuden. Tietoja autojen liikkeistä ei kuitenkaan kerätä talteen, vielä.

Ennen satojen miljoonien eurojen investointia uuteen verotusjärjestelmään on varmistettava, ettei kilometrivero ole vanhanaikainen jo ennen käyttöönottoa.

2030-luvun lopulla vain harva meistä tarttuu enää itse rattiin.

Järjestelmän on suunniteltu valmistuvan vuonna 2025, ja sen on tarkoitus olla käytössä vuosikymmenten ajan.

Useat autovalmistajat ovat ilmoittaneet tuovansa itseään ohjaavat robottiautot markkinoille vuoteen 2020 mennessä. Ne muuttavat henkilöautoliikenteen palveluksi, jota ei voi verottaa perinteiseen tapaan.

2030-luvun lopulla vain harva meistä tarttuu enää itse rattiin.

*Robottiautot ovat *vielä kilometriveroa suurempi haaste yksityisyydelle, sillä itseään ohjaavien autojen on tiedettävä sekä tarkka sijaintinsa että kyydissä olevien henkilöiden maksuyhteystiedot.

Todennäköisesti markkinoille syntyy useita keskenään kilpailevia liikennepalveluyrityksiä, jolloin tiedot ihmisten liikkumisesta jakautuvat useisiin tietokantoihin.

Liikennepalveluyritykset muistuttaisivat nykyisiä teleoperaattoreita, jotka tietävät meidän puhelintemme sijainnin.

Viranomaisilla on jo nyt pääsy tietoihin puhelinten, tulevaisuudessa todennäköisesti myös autojen sijainnista.

Seurannan pelisäännöt paljastavat, millainen yhteiskunta Suomi 2030-luvulla on.

Kansalaisten oikeuksia kunnioittavassa oikeusvaltiossa tietoja autojen ja puhelinten sijainnista käytetään vain tuomioistuimen luvalla vakavien rikosten tutkintaan, ja silloinkin tietojen käyttöä valvotaan.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja