Tapanintanssit tulevat taas

Tapaninpäivä on joulunajan riehakkain päivä. Silloin on lupa lähteä jouluisesta kodista "ihmisten ilmoille". Näin oli ennen ja osin tälläkin hetkellä. Muun muassa menneiden vuosikymmenien suositut tapanintanssit ovat palaamassa tapaninpäivän ohjelmaan.

ilmiöt
Lavalla saa kalorit kulumaan tehokkaasti.YLE / Mika Kanerva

Tapaninpäivän entisvuosien vanha ajanviete, tapanintanssit, tekee tuloaan. Muun muassa Tiistenjoen nuorisoseuralla Lapualla tanssitaan tapanina 2013. Tanssit järjestää MTK Tiistenjoen alaisuudessa toimiva Komiat traktorit -työryhmä.

– Jos saamme parisataa tanssijaa, se olisi jo hyvä määrä. Silloin väkeä olisi tarpeeksi, mutta kaikilla olisi vielä tilaa tanssia, kyläaktiivi Veli Sipilä suunnittelee.

Tapanintanssit eivät ole Tiistenjoella uusi juttu. Nuorisoseuralla tanssittiin kovien nimien tahdittamana koko 1960- ja 1970-luvut. Sitten tanssi hiipui. Vuonna 1994 tapanintansseja kokeiltiin ja nyt on uuden kokeilun aika.

– Jos väkeä tulee, tanssit saavat jatkoa, Veli Sipilä lupaa.

Tapaninpäivän perinteiden mukaan Tiistenjoen tansseissa saa maistaa myös heppakyytiä. Perämetsän puskaratsastajat saapuvat paikalle reellä tai kumikärryillä – säästä riippuen.

Tapanina hypeltiin työväentalolla ja kunnantalolla

Tanssin ystävällä Saara Hautalalla, 79, on elävästi mielessään nuoruuden tapanintanssit Ilmajoella.

– Sodan aikana ei tanssittu, ja tansseihin ei päässyt eikä poikia saanut vilkuilla ennen rippikoulua, Saara muistaa. Saara lähti tapanintansseihin työväentalolle, mutta muistelee, että tapanina saatettiin tanssia myös kunnantalolla.

– Vanhalla kunnantalollakin sai siihen aikaan hypellä, ainakin painien jälkeen. Häitäkin siellä järjestettiin ja niissäkin tanssittiin.

Kyykyimme välillä jalkojen päälle, jotta ne olisivat lämmenneet.

Saara Hautala

Miksi talon tytär lähti tanssimaan työväentalolle eikä kunnantalolle?

– En tiedä, siellä oli paremmat tanssit tai mukavammat pojat, Saara nauraa.

Nylonit jalassa ja polkupyörä selässä

Saaran mukaan tapanintanssit olivat kuin mitkä tahansa lauantai-illan tanssit. Sotavuosien jälkeen nuoriso pysytteli etupäässä oman pitäjän tansseissa.

– Ei ollut autoja, joilla mennä pitäjän ulkopuolelle. Tapanintansseihinkin lähdimme polkupyörillä, näytti pakkasmittari mitä tahansa. Meidänkin kuja oli usein niin lumen peitossa, että kannoimme pyöriä ensin selässä maantielle.

– Nylonsukat olivat jalassa, eikä siihen aikaan tytöillä ollut mitään kunnon saappaita. Kyykyimme välillä jalkojen päälle, jotta ne olisivat lämmenneet. Ihme, ettei nuolta ajoilta jäänyt paleltumia.

Kielletyt päivät

Saara Hautala ei muista kenenkään erikoisesti opettaneen häntä tanssimaan – sen sijaan hän opetti muita. Tanssi oli hänelle luontaista.

– Jenkan askelilla hypin jokirantaankin uimaan.

Saaran lapsuudessa ja nuoruudessa vuodessa oli kaksi päivää, jolloin ei ollut lupa tanssia. Toinen oli pitkäperjantai ja toinen joulupäivä. Saara muistaa eräänkin pitkäperjantain, jolloin hän opetti kylän nuoria tanssimaan riihessä.

– Pikkusisko oli syönyt liikaa mämmiä ja päästeli hajuja. Ajoimme hänet riihestä ulos. Tuohtunut sisko totesi puolihuolimattomasti äidille, että "pitkäperjantai ja Saarukka vain tanssii!". No, ei äiti siihen sitten kiinnittänyt mitään huomiota.

Luvatta laukkaa Huissille

Eräs tapaninpäivä on jäänyt erityisesti Saaran mieleen. Silloin hän oli vasta toisellakymmenellä, eikä tapanintansseihin ollut vielä mitään asiaa.

– Olimme Koskenkorvalla kylässä. Vanhemmat olivat muualla kyläilemässä, ja me noin 10-13-vuotiaat lapset päätimme valjastaa hevosen ja lähteä rekiajelulle. Kyllä siinä kovaa mentiin, laukkaakin, mutta kukaan ei pudonnut kyydistä. Huissilla kävimme.