Topeliuksen haikeat linnut kuuluvat jouluun

Suosituimpien joululaulujen joukossa ovat asemansa säilyttäneet vuodesta vuoteen Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu. Molemmissa esiintyy lintu, molemmat ovat Zacharias Topeliuksen kirjoittamia ja molemmat ovat alkuperältään ruotsinkielisiä.

Kotimaa
Mustapääkerttu
Janne Aalto

Sacharias Topelius (1818 – 1898) kirjoitti jälkipolville kaksi runoa, joista tuli meidänkin aikamme yhdet suosituimmista joululauluista. Ensin syntyi Sylvian joululaulu (Sylvias helsning från Sicilien). Se julkaistiin jouluaattona 1883Helsingfors Tidningar (siirryt toiseen palveluun)- nimisessä sanomalehdessä, jossa julkaistiin vuosien varrella myös muita hänen tekstejään.

Toinen suosikeista, Varpunen jouluaamuna (Sparven om julmorgonen), on myös Topeliuksen runo, joka julkaistiin vuonna 1859.

Sylvian joululaulu on faktaa ja symboliiikka

Sylvian joululaulu kertoo sellaisenaan mustapääkertusta_ (Sylvia atricapilla)_ ja linnun vankeudesta, sekä kaipuusta häkissään Välimeren rannoilla. Runon todellisen sisällön voisi kertoa vain tekijä, mutta runoon arvellaan sisältyvän paljonkin symboliikkaa ja dramatiikkaa. Onpa esietty, että häkki ja lintu kuvaisivat Suomen suhdetta silloiseen Venäjään.
Tapahtumapaikkoina runoissa ovat kuitenkin kaukainen Sisilia ja kotoinen Suomi:

...Miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään..

…Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!...Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!..

Villien lintujen pitäminen häkissä ei ole ollut harvinaista Välimerenmaissakaan, kertoo lintuharrastaja Markku Halonen Rääkkylästä:

- Mustapääkerttuja laitettiin lintuhäkkeihin viihdykkeeksi, samoin kuin muitakin luonnon lintuja. Nyttemmin se on lailla kiellettyä sielläkin.

- Mustapääkerttuahan näkee täällä Pohjois-Karjalassakin, kuten monin paikoin muullakin päin Suomea, sanoo Markku Halonen.

Mustapääkerttuja laitettiin lintuhäkkeihin viihdykkeeksi

Markku Halonen

Runon sävelsi joululauluksi Carl Collan ja sen ovat suomentaneet Elina Vaara ja Martti Korpilahti. Korpilahden suomennos on vuodelta 1918 ja se suomennos sävelineen valittiin Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002 kaikkein kauneimmaksi joululauluksi.

Runo kuuluu Sylvian laulut -kokoelmaan.

Varpunen jouluaamuna sykähdyttää

Toinen Topeliuksen kirjoittamista joulurunoista,Varpunen jouluaamuna, sävähdyttää surullisuudellaan. Runossa pieni tyttö ruokkii kiitollista varpusta (Passer domesticus), jonka todellinen identiteetti paljastuu viimeisessä säkeistössä kuolleeksi veljeksi ,joka on nyt enkeli.

Varpunen lämmittelee -18 asteisessa aamuauringossa Alahärmässä.
Varpunen (Passer domesticus), on ihmisille läheinen myös joululaulun myötä.Juho Järvimäki

Varpunen jouluaamuna -runo syntyi vuosi Topeliuksen pojan Rafaelin kuoleman jälkeen. Runon on suomentanut Karl Adolf Hougberg, joka on aavistuksen muuttanut alkuperistä sisältöä:

Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Alkuperäistekstissä puhutaan tässä kohtaa kuoleman ajankohdasta, eli keväästä:

När du bjöd glad ditt bröd åt den fattige i nöd,bjöd du åt din lilla bror, som dog bort i våras.

Linnut ovat läsnä myös Topeliuksen muissakin runoissa, kuin joulunaikaan liittyvissä teksteissä. Esimerkiksi Kesäpäivä Kangasalla (En sommardag i Kangasala), joka sekin on yksi osa Topeliuksen Sylvian lauluista:

Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoellen.

Sävelet tähän Pirkanmaan maakuntalauluun teki Nurmeksessa syntynyt P.J. Hannikainen.