1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kylät

Viekissä elää valtavaa väkeä

Lieksan Viekiin päättyi Yle Pohjois-Karjalan Viikon kylä-kierros joulun alla. Kylä elää yhä vahvasti maataloudesta - karja tosin on sarvekkaampaa, pörröisempää ja raidallisempaakin, kuin jokunen vuosikymmen sitten.

kylät
Ylämaankarjaa talvilaitumella Lieksan Viekissä.
Yle / Siru Päivinen

Viekin kylä haastoi Yle Pohjois-Karjalan joukkoja Viikon kylä-aamuna 17. päivä joulukuuta. Koko yön kestänyt sade oli kiillottanut jääpolanteiset tiet märäksi kelkkaradaksi, eikä aamun pimeys juuri matkantekoa auttanut. Matka Joensuusta kuitenkin kannatti, sillä vastassa oli niin kylästään ylpeitä kanta-asukkaita, kuin muualta kylälle muuttaneita ennakoluulottomia maaseudun aarteita.

Asukkaita Viekin alueelta löytyy nykyisin viitisensataa. Kyläkauppa palvelee yhä ja yli satavuotias puukirkko vartioi kirkonkylää. Tuumatuvassa oli aamupäivällä koolla niin vapaapalokunta-aktiiveja, kylätoimijoita, kuin rohkeita maaseudun uudistajiakin.

- Minä asuin Järvenpäässä kolmisenkymmentä vuotta, kunnes vaimon kanssa muutimme Joensuun tuntumaan Lehmoon. Kun Perloksen toiminta siirtyi vuonna 2000 Lehmosta Kiinaan, me siirryimme vaimon perintötilalle tänne Viekiin. Sivuelinkeinoksi löytyivät villisiat, kertoo Kaj Filenius ja tarjoaa savupalvattua villisikaa maistiaisiksi.

Ollin oppivuodet ovat olleet villisikojen kanssa yllätyksiä täynnä. Harmeja on aiheutunut muunmuassa Ilmavoimien harjoituslennnoista tilan yli.

Ilmavoimien hävittäjät hävittivät meiltä kahtena vuonna ison osan porsastuotosta ylilennoillaan emakkoja häiritessään. Korvaukset on kylläkin saatu ja nyt lentoreitit on onneksi siirretty, toivottavasti riittävän kauas.

Villisikakasvattaja Kaj Filenius.

- Villisikaemakko häiriytyy erittäin herkästi pienten porsaiden ensimmäisten viikkojen aikana, sen pitäisi saada hoitaa porsaita täysin rauhassa. Itse jo ymmärsimme pysyä poissa häiritsemästä, mutta lennoston harjoitukset veivät kahtena vuonna peräkkäin yli 20 porsasta. Saimme kyllä korvauksen menetyksistä, mutta eihän rahalla paikata sitä, että lauma on aivan sekaisin pitkän aikaa, kertoo Kaj Filenius.

- Neuvottelut Ilmavoimien suuntaan sujuivat tosin aivan asiallisesti. Nyt lentoreittejä on muutettu niin, etteivät koneet paahda tilamme päältä. Emakot tappavat häiriintyessään herkästi pienet poikasensa, eikä ihmisellä ole siihen tilanteeseen sekaan menemistä, Filenius kertoo.

Villisian poikaset ovat viehättävän näköisiä raidallisia viiruturkkeja, joita katselee mielellään. Nykimään porsaita ei kuitenkaan auta mennä, sillä emakot ovat niiden päältä tarkkoja vielä herkien ensiviikkojen jälkeenkin.

Skotit sarvineen saapuivat Viekiin

Juholan tilalla tehtiin viime vuonna sukupolven vaihdos. Tilalla oli aikanaan kasvatettu Aberdeen Angus-lihakarjaa, sukupolvenvaihdoksen aikaan tila oli kasvinviljelytilana.

- Mietimme vaimoni Jaanan kanssa, mille tilan kanssa alkaisimme. Molemmat pidämme eläimistä, ja jotenkin ajatus kallistui tuohon ylämaan karjaan. Skotlannista kotoisin oleva rotu on erittäin vaatimaton ja kestävä, eikä tarvitse kalliita sisätiloja kasvatukseen, vaimonsa tilalle naapurikylältä Kylänlahdesta tullut Sami Jääskeläinen kertoo.

Jääskeläiset löysivät etsiskelyn jälkeen myynnissä olleen kokonaisen karjan, joka saapui autokuljetuksena Juholan tilalle alkuvuodesta. Kolmekymmentäyksi 'highlanderia' eli ylämaankarjan edustajaa asuttaa nyt tilan laitumia.

-Siitossonni löytyi Köyliöstä, jossa Riikka Palonen tekee hienoa työtä ylämaankarjan eteen. Tämä rotu kasvaa hitaasti, mutta sopii meidän oloihimme hyvin. Tavoitteena on tuottaa lähilihaa jota aiomme myydä tulevaisuudessa suoraan tilalta, Sami Jääskeläinen kertoo.

Jaana Jääskeläinen kertoo, että rotu on vaikuttavasta ulkonäöstään huolimatta kovasti lempeää ja rauhallista käsitellä.

Nämä ovat kilttejä otuksia, jotka tykkäävät kovasti kun niitä harjailee ja niiden kanssa seurustelee. Vasikkana ihmistä väistämään neuvottu eläin on hyvä hoidettava aikuisenakin, komeista sarvistaan huolimatta.

Juholan emäntä Jaana Jääskeläinen

- Nämä ovat kovin kilttiä väkeä, tykkäävät ihan höpelönä harjaamisesta ja paijaamisesta. Vasikka-aikana pitää tietysti olla tarkkana ja ohjata eläintä palkkaamalla oikeaa käytöstä, Jaana Jääskeläinen kertoo.

Juholassa kasvaa tälllä hetkellä 12 emoa, seitsemän vasikkaa, yksi siitossonni, sekä yksitoista lihaksi kasvavaa sonnia. Eläinmäärää on tarkoitus kasvattaa tulevaisuudessa, sillä eläimiä kasvatetaan myös myyntiin.

Karjankasvatuksen lisäksi tilalla on koneurakointia, vierailupäivänäkin isäntä oli kiireisenä hiekoittamassa kylän peilikirkkaita ajoratoja. Sami myös paalaa, karhoittaa ja auraa työkseen, sekä työskentelee vaimonsa Jaanan isän yrityksessä. Jaana Jääskeläinen käy tilan ulkopuolella kirjanpitäjänä tilitoimistossa.

- Kyllä näillä maakunnan tiloilla elinedellytyksiä on, pitää vain koettaa yhdistellä sitä leipää useammasta tulolähteestä, ja käyttää kunkin tilan mahdollisuudet hyväksi, Sami pohtii.

Nuori mies on otettu kylällä avosylin vastaan, aktiivinen ja näppärä kaveri on saatu houkuteltua myös kylän VPK:n riveihin.

- Tuulettumaan on tietysti hyvä välillä päästä. Me reissaamme koirareissuilla, harrastamme labradoriemme kanssa muun muassa näyttelyitä, kertoo Sami Jääskeläinen Helsingissä hujahtaneen viikonlopun jälkeen. Jääskeläisten nuori labbis haki matkaansa erinomaisen tuomariarvostelun.

Lue seuraavaksi