Isän poissaolo tuo haikeutta jouluun

Tänä jouluna Tiina Nuottajärven perheen joulupöydässä on yksi tuoli vapaana. Jouluvalmistelut kuusenhausta kinkunpaistoon, samoin kuin itse joulun vietto tapahtuvat nyt ensimmäistä kertaa ilman isää.

ilmiöt
Hautausmailla vieraillaan ahkerasti joulun aikaan sytyttämässä kynttilöitä menehtyneille rakkaille.
Hautausmailla vieraillaan ahkerasti joulun aikaan sytyttämässä kynttilöitä menehtyneille rakkaille.Johanna Manu / Yle

Tiina Nuottajärven jouluaattoon on pienestä tytöstä alkaen kuulunut kuusenhakureissu isän kanssa. Tiina Nuottajärvi muistaa, miten Isä yritti monesti hienovaraisesti vinkata paremmista kuusista, mutta aina perheen kuuseksi päätyi Tiinan valitsema joulupuu, vaikka se olisi ollut miten harva.

– Sitä sitten käänneltiin kotona, että saatiin tuuhein puoli näkyviin, Tiina muistelee.

Tänä jouluna kuusenhakukaveri on poissa, sillä Tiinan isä menehtyi yllättäen toukokuussa. Läheinen isä oli merkittävä osa Tiinan ja hänen perheensä joulunviettoa. Isä ei ainoastaan huolehtinut kuusesta, vaan paistoi aina kinkun niin perheelleen kuin naapurille.

– Isä patistikin tässä viime vuosina minua paistamaan kinkun itse, että oppisin sen hyvin.

Myös jouluvalojen ripustaminen oli isän puuhaa ja Tiina epäileekin, mahtavatko jouluvalot tuikkia tänä vuonna kotitalossa ollenkaan. Ainakin joulupöydässä on nyt yksi tuoli tyhjänä ja jouluvalmisteluihin lankeaa pieni surun varjo.

Hyvästit

Tiina Nuottajärven perusterve, vielä kohtuullisen nuori isä menehtyi sohvalla oleillessaan. Nuottajärvi muistaa, miten vielä edellisenä iltana hän istui iltakahvilla tyttärensä kanssa eikä kukaan osannut aavistaa, että hetki olisi viimeinen yhdessä. Isä itse aina sanoi, että ei eläisi 60-vuotiaaksi.

– Isä menehtyi puoli vuotta ennen 60-vuotissyntymäpäiväänsä ja syntymäpäiväkukat vietiinkin kodin sijaan hautausmaalle, Tiina kertoo haikeana.

Hautausmaalla vierailui kuului ensimmäisten kuukausien aikana Tiinan jokaiseen päivään, kunnes hautakiveen tuli nimi. Sen jälkeen vierailuista on tullut sydäntäsärkevän vaikeita.

Tiina olisi vielä kerran halunnut kertoa isälleen miten tätä rakastaa ja miten tärkeä isä on, vaikka sen hänelle melkein päivittäin kertoikin.

– Isä olisi varmasti sanonut myhäillen "tiedän tiedän", niin kuin aina, Tiina muistelee hymyillen.