Packalén: Ei slummi vaan muita parempi alue

HS:n artikkeli, jossa perussuomalaisten kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Tom Packalén kertoi ajatuksistaan kaupungin asunnoissa asuvien pisteytysmallista ja huonoiten käyttäytyvien sijoittamisesta samalla alueelle, on herättänyt laajaa keskustelua mm. sosiaalisessa mediassa. Packalén kertoi Ylelle antamassaan haastattelussa tarkemmin, miksi näin pitäisi toimia.

politiikka
Nuorisoa katukuvassa.
Yle

Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaistu artikkeli, jossa perussuomalaisten kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Tom Packalén kertoo asutuspolitiikkaan liittyvistä mietteistään ja esittää asukkaiden pisteytysmallia, on herättänyt laajaa keskustelua.

Packalénin mukaan esityksessä ongelmaperheiden asuttamisesta tietylle alueelle on kysymys aivan todellisesta mallista eikä ainakaan pelkästä provokaatiosta. Toisaalta hän ei kiellä, etteikö mallissa olisi vielä viilattavaa, mutta toivoo, että esitys toimisi keskustelun avaajana.

Packalén on sitä mieltä, että kissa on nostettava nyt pöydälle,

- Koen, että vaikeimpiin ongelmiin ja ongelmakohtiin ei haluta puuttua, koska pelätään, että se herättää negatiivisia tunteita ja menetetään äänestäjiä.

Packalén sanoo, että ajatus uudenlaisesta sijoittamismallista, jonka hän nyt esitti Demos Helsinki -ajatushautomotapahtumassa, on muhinut hänen mielessään pitkään.

- Se lähtee siitä kysymyksestä, miksi vain varakkailla ihmisillä on oikeus kasvattaa lapsensa turvallisessa ja virikkeitä tarjoavassa ympäristössä, mutta köyhillä kunnollisilla ihmisillä ei ole?

"Lähtökohtana lasten etu ja turvallinen elinympäristö"

Packalénin mukaan hänen mallissaan olisi yksi yhtenäinen, muista erillään oleva alue ongelmaperheille, kaikkine heidän tarvitsemine palveluineen. Ympärillä ei olisi mitään muuta asujaimistoa, mihin häiriöt kohdistuisivat. Vesalan Packalén sanoi ottaneensa esimerkiksi siksi, että siellä rakennusmassa olisi riittävä ja eikä se ole keskellä ihmisvirtaa.

Epäilyhin siitä, miten alue voisi toimia hyvänä kasvuympäristönä lapsille, kun oletuksena on, että ympäristöön on haalittu ihmisiä, joilla on paljon syrjäytymisestä johtuvia ongelmia, kuten päihteiden väärinkäyttöä ja väkivaltaisuutta, Packalén vastaa, että nykymallissa ongelma on juuri se, että päihdeongelmaisten perheiden lapset jätetään heitteille.

- Olen ollut lukemattomissa sellaisissa asunnoissa poliisiaikanani ja voinut todeta, ettei kukaan huolehdi näistä lapsista. Hurskastellaan sillä, että nyt perheelle on järjestetty asunto jostakin kivalta paikalta, ja nyt on heidän omalla vastuullaan selvitä ongelmistaan yksin, Packalén muistelee.

- Kun kotona on tappelu tai huumevelanperintä käynnissä, niin tottakai se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta lapsille. On myös aivan kohtuutonta vaatia joltakin 6-vuotiaalta, että tämä hankkisi itse esimerkiksi itselleen harrastuksia.

"Ei slummi vaan parempi alue, missä turvallinen aikuinen aina läsnä"

Packalén sanoo, että slummeja hän ei kannata, vaan hänen mallissaan asuinalue olisi päinvastoin parempi kuin muut, palvelut olisivat täsmäsijoitettu lähietäisyydelle samoihin kortteleihin.

- Tässä mallissa lapsella olisi 24 tuntia vuorokaudessa turvallinen vanhempi paikalla samassa pihapiirissä. Lapsi voisi jopa itse tulla tämän turvallisen aikuisen esim. sosiaalityöntekijän luokse tuttuun paikkaan, mistä hän saisi ruokaa sekä rauhallisen nukkumapaikan, vaikka se sitten tapahtuisi jo kymmenettä kertaa.

- Samassa pihapiirissä olisivat sosiaaliviraston puolelta myös muut palvelut, kuten turvapaikka perheväkivallan uhreille, ja korttelipoliisi olisi paikalla aina. Mukana olisi kolmannen sektorin toimintaa mm. MLL:n järjestämänä, ja urheiluseurat olisivat läsnä niin, että täällä olisi helpommin saatavilla olevat harrastusmahdollisuudet kuin missään muualla. Leikkipuistot voisivat olla kaupungin laadukkaimmat, ei tämä olisi slummi, Packalén listaa.

Kun alue kerran olisi näin hyvä, herää seuraavaksi kysymys, miksi sieltä enää kukaan haluaisi pois?

Packalénin mielestä ihmisillä olisi kuitenkin tahtoa muuttaa paremmille alueille ja mukavampiin maisemiin, ja jos taas siellä olevissa asunnoissa asukkaat töppäilisivät ja saisivat varoituksia ja häädön, niin heidät sijoitettaisiin tälle kyseiselle alueelle.

Miksi "Vesala" olisi eri asia kuin "Töölö"?

Packalén on suhtautunut kriittisesti Helsingin Ruusulankadun asumisyksikköön, missä lähes sata päihdeongelmaista on sijoitettu yhteen kerrostaloon, muutoin vauraalla asuinalueella Töölössä.

Eikö tässä ole kuitenkin kyse hiukan samasta asiasta, eli että ongelmaiset ovat yhdessä, ja heitä voidaan vartioida ja toisaalta auttaa helpommin?

- Töölön yksikön kanssa en tavoita sitä ajatusta, että miksi ympäristöään häiriköivillä ihmisillä pitäisi olla suuremmat oikeudet kuin muilla siellä asuvilla. Ruusulankadun yhteydessä minua on syytetty not in my backyard (pois minun takapihaltani) -ajattelusta, mutta mielestäni sen pitäisi olla not in anyone’s backyard -ajattelua. Eli ei kenenkään takapihalle, kaikilla pitäisi olla oikeus turvalliseen ympäristöön.

- Ruusulankadun kohdalla on kysymys päihdepolitiikasta. Uskon itse päihteettömiin hoitoihin, joissa oikeasti yritetään päästä päihteistä irti, mutta missään tapauksessa en kannata sitä, että yhteiskunnan rahalla tuetaan ”narkkikämppiä”. Toivoisin, että rahat käytettäisiin siihen, että pääsee pois siitä maailmasta, eikä siihen, ettei vahingossakaan pääse.