Näkökulma: Tytöt ovat parempia kuin pojat

Minulla peruskoulu ei mennyt kuten piti. Todella hyvästä oppilaasta tuli keskinkertainen. Poikana minulta ei odotettu koulussa paljoa, tytöiltä taas liikoja. Vika ei ollut vain koululaitoksessa. Vika oli meissä kaikissa.

Ajankohtainen kakkonen
Sean Ricks
Sean Ricks

Tytöt ovat parempia kuin pojat – ihan kaikessa. Ettekö usko? Käykää lukemassa viimeisimmät Pisa-tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)tulokset. Tytöt pyyhkivät pojilla lattiaa. Jopa matematiikassa, jonka piti olla ”meidän juttu”.

Kun muistelen omaa peruskouluaikaani, tulokset eivät tule yllätyksenä. Seitsemännen luokan kotitaloustunneilla me pojat heittelimme toisiamme lihapullataikinalla, tytöt keskittyivät valmistamaan ruokaa. Kahdeksannella luokalla kirjoittelin pöytälaatikon täyteen rakkausrunoja läksyjen sijaan, koska miksipä ei.

Yhdeksännellä luokalla minä ja moni muu poika tajusimme sen, minkä moni tyttö oli tehnyt jo vuosia aiemmin: tajusimme, että tulevaisuus tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja että sitä varten on nähtävä vaivaa.

*Olin peruskoulussa todella perus. *Koulun loputtua päättötodistukseni keskiarvo oli 7,6 – kokonaista numeroa pienempi kuin yläasteen alettua. En päässyt mihinkään haluamaani lukioon. Päädyin sellaiseen, josta en ollut ikinä kuullutkaan.

Koska ollaan Suomessa, ja suomalainen haluaa viranomaisen selvityksen kaikkeen, minun pitäisi vaatia koululaitoksen ja valtion päätä vadille.

Syytöksiä riittäisi. Paria opinto-ohjaajan kanssa käytyä keskustelua lukuun ottamatta kukaan ei tullut kysymään, miksi hyvästä oppilaasta tuli alisuorittaja. Äidinkielen ysit ja kympit eivät saaneet ketään miettimään, miten muistakin oppiaineista saisi mielenkiintoisia.

Olin samanlainen kuin monet muut pojat: hiljainen alisuorittaja. Suurissa ja täysissä luokkahuoneissa kukaan ei kuullut välinpitämättömyyttämme.

*Voisin syyttää tästä kaikesta koululaitosta. *Mutta en aio. Eikä pitäisi muidenkaan.

Pojista ollaan vaivihkaa tekemässä koululaitoksen uhreja. Selittelemme yksi toisensa perään, kuinka pojat kapinoivat herkemmin kuin tytöt, opettajat suosivat tyttöjä enemmän, alisuorittaminen ei rasita poikia yhtä paljon ja pojat ovat muutenkin rennompia.

Älkää ymmärtäkö väärin. Poikia pitää auttaa, ja koulua pitää uudistaa. Maailma muuttuu ja nuoret sen mukana.

Kaikessa tässä tohinassa kuitenkin unohtuu luokkahuoneen toinen osapuoli: tytöt. En koe, että olin poikana sen rennompi tai herkempi kuin tytöt. Tällainen puhe vain vahvistaa jo olemassa olevia ennakkoluuloja, että tytöt ovat tietynlaisia ja pojat toisenlaisia.

Koulu olisi voinut auttaa minua enemmän, se on selvä. Parin lyhyen keskustelun sijaan koulumenestystäni olisi voitu seurata tarkemmin. Minulle olisi voitu asettaa tavoitteita. Niin ei koskaan tapahtunut.

Poikana minulta ei kuitenkaan odotettu paljoa. Tytöiltä taas odotettiin liikoja. En silti pärjännyt peruskoulussa huonosti, koska koulu on suunniteltu tytöille tai opettajat eivät katsoneet perääni. Pärjäsin huonosti, koska olin laiska.

Meidän on lakattava vaatimasta pojilta ja tytöiltä eri asioita ja keskittyä tekemään koulunkäynnistä mielenkiintoista ja innostavaa sukupuolesta riippumatta. Pelkkien arvosanojen tuijottelu ja koulumenestyksen tuotteistaminen saa jalkeille korkeintaan meidät aikuiset. Nuoret vain haluavat että heidät huomataan sukupuolesta riippumatta.

Me pojat emme ole sen huonompia kuin tytöt. Kukaan ei ole vain opettanut meitä ajattelemaan toisin.

Vähiten me itse.

Twitter:@seanaricks (siirryt toiseen palveluun)