Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis on tehnyt kohta puolivuosisataisen uran toimittajana ja kirjailijanakin hän on työskennellyt parikymmentä vuotta. Että tuntisin eläväni on Tuula-Liina Variksen 15. kaunokirjallinen teos. Kyseessä on mahdottoman hyvä ja välillä järkyttävä ja liikuttavakin novellikokoelma, varmasti yksi kirjavuoden parhaista, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

novellit
Tuula-Liina Varis - Että tuntisin eläväni
Kustannusosakeyhtiö WSOY

Vaikka romaani ja novelli kirjallisuuden lajeina alkoivat vallata alaa melkein samanaikaisesti 1800-luvulla, on novelli lajeista vanhempi. Varhaisimmat novellit kirjoitettiin jo 1300-luvulla, jolloin kirjoitettiin myös yksi kirjallisuushistorian tunnetuimmista novellikokoelmista nimittän Boccaccion Decamerone. Romaani kirjallisuuden lajina alkoi yleistyä vasta renesanssin aikaan hieman novellia myöhemmin. Yleistymista edesauttoivat Cervantesin Don Quijoten ilmestyminen vuonna 1605 ja Defoen Robinson Crusoe vuonna 1719. Hallitsevaksi kirjallisuuden lajiksi romaani nousi 1800-luvulla realismin myötä. Novelli on jäänyt hieman romaanin jalkoihin. Ehkä Nobelin kirjallisuuspalkinnon myöntäminen novellisti Alice Munrolle edesauttaa novellien suosion kasvua. Minä itse olen aina pitänyt enemmän novelleista kuin romaaneista.

Pohdinnat romaanista ja novellista kirjallisuuden lajeina tulivat mieleeni, kun luin Tuula-Liina Variksen uusinta novellikokoelmaa nimeltään Että tuntisin eläväni. Kirjan on kustantanut WSOY. Nykyinen Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja on tehnyt kohta puolivuosisataisen uran toimittajana ja kirjailijanakin hän on työskennellyt parikymmentä vuotta. Että tuntisin eläväni on Tuula-Liina Variksen 15. kaunokirjallinen teos.

Novellin ja romaanin välimuoto

Heti aluksi täytyy sanoa, että kyseessä on mahdottoman hyvä ja välillä järkyttävä ja liikuttavakin novellikokoelma, varmasti yksi kirjavuoden parhaista. Se miksi pohdin juttuni aluksi novellin ja romaanin historiaa, johtuu siitä, että Variksen uusin kirja on oikeastaan novellikokoelman ja romaanin välimuoto. Kirjassa on kaikkiaan kahdeksan novellia, joiden ajallinen haarukka on 1920-luvun lopulta 2000-luvulle. Kokoelmasta tekee romaanimaisen se, että eri novelleissa on henkilöinä saman suvun ihmisiä eri ikäisinä. Sama henkilö voi esiintyä lapsena, nuorena ja eläkeläisikäisenä. Suvun tapahtumat on novellien henkilöiden tiedossa ja osa heidän omaa henkilöhistoriaansa.

Keskeisessä roolissa Että tuntisin eläväni -kokoelmassa on rakkaus, sen puute ja hekuma.

Juha Pikkarainen

Novellissa Yksinäinen kerrotaan Paulasta, joka joutuu vanhempiensa kuoltua Rauha-tätinsä holhottavaksi ja kasvatettavaksi. Paula käy koulua ja kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. Koko ajan Rauhan ja Paulan välillä on kitkaa. Rauha suhtautuu kaikkiin Paulan yrityksiin irrottautua itsenäiseen elämään hyvin kielteisesti ja paheksuvasti. Mutta mikä on Rauhan katkeruuden ja vihamielisyyden syynä? Lopulta Paulalle selviää, että Rauhan sulhanen kuoli sodan loppuvaiheissa, eikä suunniteltu yhteinen perhe-elämä toteutunut koskaan. Novellissa nimeltään Harri-parka Paula jo eläkeikäisenä muistelee poikaystäväänsä ja miestään Harria sekä samalla myös tätiään Rauhaa ja tämän katkeruutta. Nämä kaksi novellia täydentävät hienosti toisiaan ja muodostavat tavallaan parin.

Novelli nimeltään Lempilapsi on mielestäni jonkinlainen Variksen kannanotto viime aikojen perhesurmiin, missä yleensä mies tappaa vaimonsa ja lapsensa sekä lopulta itsensä. Tässä novellissa asiat menevät hieman toisin. Novellissa kuvataan mielestäni sitä, miten lapsena ja lapsuudenkodissa ihmiselle annetaan ne eväät, joilla on loppuelämä pärjättävä. Jos et saa lapsena rakkautta, et osaa aikuisenakaan kunnolla rakastaa tai haet puolisoksi sellaisen ihmisen, jonka kanssa ei kunnollista parisuhdetta voi edes syntyä. Vanhemman roolia ja vastuuta korostetaan mielestäni tässä novellissa. Lapsi tarvitsee turvaa ja rajoja mutta hänellä on oltava myös tilaa elää ja kokea myös vastoinkäymisiä. Riipaiseva on myös kuvaus äidin surusta.

Rakkaus

Keskeisessä roolissa Että tuntisin eläväni -kokoelmassa on rakkaus, sen puute ja hekuma. Vaikka elämän olosuhteet ja tilanteet olisivat minkälaiset tahansa, elämä ilman rakkautta tuntuu turhalta. Varis ei kuvaa novelleissaan mitään romanttista rakkautta vaan oikeaa miehen ja naisen välistä, lihallistakin rakkautta. Hänen ei tarvitse kuvata itse rakkauden aktia mutta silti lukija kokee kuinka rakkaus on kaikkein tärkeintä ihmisen elämässä.

Novellissa Äidin sydän Varis kuvaa hienosti miten tytär löytäessään äitinsä asunnostaan kuolleena, alkaa kaiken järjestelyn keskellä muistella vanhempiensa mennyttä elämää. Vaikka isä kuoli jo viisi vuotta sitten, ei äiti päässyt yli isän kuolemasta. Hän oli niin rakastunut mieheensä, että kesti tämän väkivallan, viinanjuonnin ja vieraat naisetkin. Tuo uskollinen rakkaus peri lopulta voiton ja viimeiset yhteiset vuodet olivat seesteiset ja onnellisiakin. Voi kai sanoa, että kaiken se kestää ja kaiken se kärsii.

Joku toinen kirjailija olisi työstänyt Että tuntisin eläväni -kokoelman novellien aiheista 300-sivuisen romaanin mutta Tuula-Liina Varis kirjoitti aiheista kahdeksan novellia. Nämä novellit antavat lukijan omille pohdinnoille pohjaa ja raameja siitä, miten ne tarinat oikein menivätkään. Helposti lukija voi itse kuvitella lisää.

Toivotan kaikille kuulijoilleni hyvää uutta vuotta 2014. Lukemisiin.