Ariel Sharon 1928 – 2014

Ariel Sharonilla oli merkittävä rooli sotilaana ja poliitikkona Israelin synnyssä ja kasvussa. Värikäs elämä pysähtyi koomaan vaiheessa, jossa se näytti olevan ottamassa uuden suunnan.

Ulkomaat
Ariel Sharon joulukuussa 2003.
Ariel Sharonilla oli merkittävä rooli Israelin synnyssä ja kasvussa sekä sotilaana että poliitikkona.

Ariel Scheinermann, sittemmin Sharon, syntyi syrjäisellä uudistilalla Kfar Malalissa Palestiinassa 27.2.1928.

Juutalaistilaa ympäröivät arabikylät, joiden uhkaa vastaan Sharon tarttui jo varhain kivääriin. 14-vuotiaana hän liittyi maanalaiseen Haganah-järjestöön, josta kasvoi Israelin asevoimat.

Itsenäisyyssodassa vuonna 1948 hän komensi jalkaväkikomppaniaa ja herätti huomiota sotilastaidoillaan. Itsenäisessä maassa Sharonista tehtiin tiedustelu-upseeri. Hän myös perusti oman kommandojoukon vastaamaan verisesti arabien iskuihin.

Monen sodan veteraani

Sharon teki nopeasti uraa armeijassa omapäisyydestään huolimatta – ja joskus sen ansiosta. Se kuitenkin esti hänen nousunsa armeijan korkeimpaan johtoon.

Ariel Sharon.
Ariel Sharon ennen kuuden päivän sotaa 29. toukokuuta 1967.EPA

Jo alle 30-vuotiaana hän sai komentaakseen maansa laskuvarjojoukot. Suezin-Siinain sodassa vuonna 1956 hän vastoin käskyä määräsi valtaamaan strategisen solan, ja Yom Kippur -sodassa vuonna 1973 hän johti panssaridivisioonansa omapäisesti Suezin kanavan yli, mikä auttoi olennaisesti sodan voittamisessa.

Sotimisen ohella nuori Sharon myös opiskeli lakia Tel Avivin yliopistossa ja sotilastaitoja Britanniassa. Poliitikon uran hän aloitti varsin myöhään, vasta jätettyään armeijan 49-vuotiaana.

Hänet valittiin ensi kertaa knessetiin eli parlamenttiin oikeistolaisen Gachalin listalta vuonna 1973, mutta jo vuoden päästä hän lähti pääministeri Jitzhak Rabinin turvallisuusneuvonantajaksi.

Myös poliitikkona Sharon osoitti omapäisyyttä. Rabinin kanssa syntyneiden kiistojen takia hän perusti 1970-luvulla kaksi uutta puoluetta. Ne sulautuivat viimein Likudiksi, jonka riveistä Sharon nousi Menachem Beginin hallituksen maatalousministeriksi vuonna 1977.

Rauhanaloite kuihtui

Sharonin tärkeimpiä tavoitteita Beginin hallituksessa oli Gazan ja Länsirannan juutalaisasutuksen laajentaminen. Uran lopussa tavoite oli päinvastainen.

Hän vastusti ankarasti Camp Davidin vuoden 1978 sopimusta, joka ennakoi Gazan ja Länsirannan itsehallintoa. Puolustusministerinä vuosina 1981–1982 hän aloitti Libanonin sodan. Se oli menestyksekäs, mutta jopa israelilaisille vastenmielinen raakuuksiensa takia.

Pahin oli verilöyly Sabran ja Shatilan pakolaisleireissä. Tutkimus piti Sharonia epäsuorasti vastuullisena siihen ja otti häneltä puolustusministerin salkun.

Sabran ja Shatilan tapahtumista Sharon viimeistään sai niskaansa palestiinalaisten vihan ja Teurastaja-nimen, mutta poliittinen ura jatkui. Sharon pyrki yhä ennen muuta vahvistamaan Gazan ja Länsirannan juutalaisasutusta. Oslon sopimukseen johtanutta rauhanhanketta hän vastusti lujasti.

Ariel Sharon, George W. Bush ja Mahmoud Abbas.
Kesäkuussa 2003 Sharon tapasi Yhdysvaltain silloisen presidentin George W. Bushin ja Palestiinan pääministerin Mahmoud Abbasin.EPA

Kansannousu teki Sharonista pääministerin

Ulkoministerinä Sharon meni sekä juutalaisille että muslimeille pyhälle Jerusalemin Temppelivuorelle syksyllä 2000. Vihatun miehen ja vahvan sotilasjoukon vierailu leimahdutti palestiinalaisissa raivon, joka johti veriseen kansannousuun. Se hautasi Oslon saavutukset.

Kansannousun myötä pelko Israelissa lisääntyi, ja kansalaiset lienevät kaivanneet voimakasta johtajahahmoa valitessaan Ariel Sharonin ensi kertaa pääministeriksi vuoden 2001 vaaleissa.

Palestiinalaisten iskut yltyivät, ja sovitteluyritykset olivat jäässä, etenkin kun Yhdysvallat lakkasi panostamasta niihin George W. Bushin noustua presidentiksi.

Israelin entinen neuvottelukumppani, palestiinalaispresidentti Jasser Arafat saarrettiin Ramallahiin, josta hänet päästettiin vasta vuonna sairaalahoitoon Ranskaan. Hän ei koskaan palannut miehitettyyn Palestiinan. Noissa oloissa myös uusi kansainvälinen rauhanaloite, niin kutsuttu tiekartta, teki kuolemaa.

Ariel Sharon ja Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Ariel Sharon ja Venäjän presidentti Vladimir Putin Moskovassa 4. syyskuuta 2001.Itarr-Tass

Uusi kanta Gazaan

Sharon rakennutti Länsirannan ympärille Israelin turva-aidaksi nimittämää muuria eikä juuri tinkinyt hankkeesta, vaikka kansainvälinen arvostelu palestiinalaisten aitaamista vastaan oli ankaraa. Edes Yhdysvallat ei pitänyt aidasta.

Gazan-politiikallaan Sharon sen sijaan suututti ne, jotka Israelissa olivat häntäkin konservatiivisempia: hän päätti luopua Gazan kaikista juutalaissiirtokunnista. Parlamentin enemmistö ja kyselyjen perusteella myös valtaosa kansasta kuitenkin kannattivat aietta, jonka toivottiin tuuppaavan rauhankehityksen karilta.

Hallituksessa Sharonin joutui tiukoille, mutta kriisi ratkesi, kun työväen puolue suostui liittymään riveihin.

Arafatin kuolema muutti asetelmia

Jasser Arafatin kuolema muutti Lähi-idän asetelmia tuntuvasti. Tilanne oli uusi, kun yksi vuosikymmenten päätekijöistä oli poissa. Sharon, joka ei ollut vuosiin suostunut tapaamaan Arafatia, tapasi uuden presidentin Mahmoud Abbasin välittömästi ja sopi tulitauosta.

Jo aiemmin Sharon oli sanonut, ettei Israel kykenisi hallitsemaan kasvavaa palestiinalaiskansaa, joten sen oma valtio olisi myös Israelin parhaaksi. Miehelle, joka oli ikänsä ollut haukka, pragmaattinen päätelmä oli melkein kyyhkyn puhetta.

Kahdesti leski

Kuolema, joka oli Sharonille sotilaana tuttu, ei ollut hänelle yksityisestikään vieras. Ensimmäinen vaimo Margaret sai surmansa kolarissa vuonna 1962, ja 11-vuotias Gur-poika kuoli aseleikissä viisi vuotta myöhemmin. Toinen vaimo Lili, Margaretin sisar, kuoli keuhkosyöpään vuonna 2000.

Toisesta avioliitosta syntyivät pojat Omri ja Gilad. Sharon jakoi Negevin autiomaassa sijaitsevan kotitilan Giladin kanssa aina siihen saakka, kun aivoverenvuoto vei isän koomaan.

Toinen koti sijaitsi Itä-Jerusalemin arabialueella. Joidenkin mielestä se korosti Sharonin poliittista linjaa.

Ariel Sharon seisoo kivisen haudan edessä.
Sharon toisen vaimonsa, lilin haudalla 7. helmikuuta 2001.Danny Solomon / EPA

Vilpillisesti varakas?

Israelilaisen Haaretz-lehden laskelmien mukaan Sharon oli Israelin kaikkien aikojen varakkain pääministeri. Varallisuus perustui pitkälti maaomaisuuteen ja kiinteistöihin, mutta hänen ei uskottu hankkineen kaikkia rikkauksiaan rehellisin keinoin.

Sharonin ja hänen poikiensa epäiltiin muun muassa saaneet jopa satojen tuhansien eurojen edestä lahjuksia. Samalla olisi rikkoontunut muun muassa vaalirahoituslaki.

Oikeuslaitoksen johdon mielestä tutkimukset eivät koskaan tuottaneet kylliksi näyttöä syytteiden nostamiseen Sharonia vastaan, vaikka syyttäjäpuoli oli eri mieltä.

Politiikan huipulta sairaalaan

Sharon oli kuollessaan 85-vuotias, mutta eläkkeelle hän ei ehtinyt koskaan jäädä, vaan ura oli täynnä käänteitä siihen saakka, kun hän kahdeksan vuotta ennen kuolemaansa menetti tajuntansa.

Vielä samalla tammikuun viikolla vuonna 2006, jolloin Sharon sai kohtalokkaan aivoverenvuotonsa, tiedotusvälineet kertoivat uusista lahjusepäilyistä.

Vajaat kaksi kuukautta aiemmin hän oli tehnyt ison poliittisen päätöksen jättämällä Likudin ja perustamalla keskustalaisen Kadima-puolueen.

Syyksi käännökseensä Sharon sanoi, että halusi ennen kuolemaansa nähdä Israelin ja palestiinalaisen välillä pysyvät ja turvalliset rajat. Sharonin kuollessa työ oli yhä kesken, mutta ei jäissä Yhdysvaltain palattua aktiiviseksi sovittelijaksi.

Israelin pääministeri Ariel Sharon kirjoittaa viestiään Saksan lipun perään WTC-iskun muistomerkillä New Yorkissa 30. marraskuuta 2001.
Israelin pääministeri Ariel Sharon kirjoittaa viestiään Saksan lipun perään WTC-iskun muistomerkillä New Yorkissa 30. marraskuuta 2001.AP / EPA