Työkaveruus on taitolaji

Reiluus, avulaisuus, uskollisuus ja oma-aloitteisuus. Siinä ovat alaistaidot eli ne työn osat, joista palkkaa ei varsinaisesti makseta, mutta jotka tuovat työyhteisöön hyvää oloa ja parantavat sen toimivuutta. Jos välinpitämättömyyden, vapaamatkustuksen tai aggression leimaama asenne ei ota suoristuakseen, voi myös lähteä rohkeasti uusille alueille, sanoo työyhteisökehittäjä Harri Kankare.

Kotimaa
Työntekijä neuvoo toista päätteen äärellä.
Yle

Alaistaidot ovat ylimääräisiä taitoja, jotka mahdollistavat työyhteisön hyvän olon ja toimivuuden, tiivistää Kankare, kokkolalainen terveystieteilijä, sairaanhoitaja, psykoterapiaopiskelija ja työyhteisökehittäjä. Ensimmäiseksi hän nostaa esiin reiluuden: sen että voi hyväksyä työpaikassa olevat puutteetkin ja jättää ne silleen. Tärkeää on myös avuliaisuus, sillä moni sanoo kaipaavansa arvostusta. Se on Kankareen mielestä kuitenkin vain sana.

– Käytännössä se merkitsee sitä, että joku pyytää minulta apua. Joku arvostaa osaamistani ja se tuntuu hyvältä.

Uskollisuus ja yhteisön maineen suojeleminen tarkoittaa sitä, ettei työpaikkaa arvostella somessa. Jos muutoksia halutaan, tartutaan härkää sarvista. Oma-aloitteisuus on sekin alaistaito: katsoa kokonaisuutta vähän johtajan näkökulmasta.

Joku pyytää minulta apua. Joku arvostaa osaamistani ja se tuntuu hyvältä.

– Jos näkee roskan lattialla, ei tarvitse odottaa siistijän tuloa, havainnollistaa Kankare.

Alaistaidot ovat hänen mukaansa kiteyttynä parhaimmillaan sydämen sivistystä, talonpoikaisjärjen käyttöä, oma-aloitteisuutta ja toisten työn kunnioittamista.

Nöyryys johtaa kunnioitukseen

Termille alaistaito on haettu korvaavia käsitteitä, joista Kankare pitää hyvänä sanaa työyhteisötaidot. Se kattaa niin alaisten keskinäiset välit kuin suhteen esimieheen ja työn päämäärään. Kankare ei kuitenkaan karta alainen-sanaa, vaikka jaetun johtajuuden aikana sama ihminen voi olla toisessa ryhmässä alainen ja toisessa johtaja.

– Olen sitä mieltä, että meillä kaikilla on johtaja ja se on hyvä asia.

Nöyryys on hyvä asia, se johtaa kaikkeen kunnioittamiseen.

Alaistaidot viittaavat siihen, että yläpuolella on auktoriteetteja, joita on hyvä kunnioittaa. Ihmisillä on aina auktoriteetteja, ja nöyryyttä tarvitaan.

– Nöyryys on hyvä asia, se johtaa kaikkeen kunnioittamiseen.

Vapaamatkustajia ja välinpitämättömiä

Kuolemansynneiksi Kankare taas listaa alaistaitoja tutkinutta professori Soili Keskistä mukaillen välinpitämättömyyden, pelolla mässäilyn, aggression, syntipukin etsinnän, pelastukoon ken voi -ajattelun ja vapaamatkustuksen. Vapaamatkustaja menee sieltä, missä aita on peräti kaatunut.

– En osallistu työyhteisön mihinkään juttuihin, en koskaan keitä kahvia, en rakenna yhteisöllisyyttä - vapaamatkustan ja teen minimin.... Tällaisella työotteella ei rakenneta mitään eikä ole hyvä olla. Parhaimmillaan työ on tosi väkevä itsetunnon lähde!

Aggressio eli herraviha näyttäytyy usein ryhmäilmiönä, yhteisenä kapuloiden rattaisiin heittelynä. Kankare ymmärtää sen kriisitilanteissa, mutta muistuttaa, ettei se kuitenkaan johda mihinkään.

Asennetta voi muuttaa vain itse

Kankare myöntää, että vinoutuneen asenteen muuttaminen on äärettömän hankalaa. Peiliin voi joutua katsomaan, sillä se, millaisten ikkunaruutujen läpi katsoo, määrittää miltä elämä näyttää. Asennetta voi muuttaa vain sisältä päin, ja joskus joutuu lähtemään aivan perusteista eli siitä, löytyykö elämästä mitään myönteistä. Voi myös miettiä, tekeekö määrätyn tehtävän ja toimiiko pelisääntöjen mukaan.

Toisaalta esimiehen on seurattava, tekevätkö ihmiset sen, miksi heidät on palkattu. Joskus asenne voi myös johtua siitä, ettei mahdollisuutta omien kynsien näyttämiseen ole annettu.

Joskus kannattaa myös lähteä uuteen suuntaan. Erotuksena burn outista bore outia voi hoitaa etsimällä uusia mahdollisuuksia:

– Ymmärtää, että tämä työpaikka ei ole ainut.