1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Kun nuukuuteen on tottunut, ei siitä eroonkaan pääse

Miten sitä olisi voinut tuhlata, kun ei yksinkertaisesti ollut mitään, mistä tuhlata. Mutta säästäväiseksi se opetti, muistelevat lapsuuttaan Tampereen Tammelan palvelukeskuksessa asuvat Lilja Linnakero ja Ulla Virtanen.

Kuva: Joni Tammela / Yle Keski-Suomi

Lilja Linnakero ja Ulla Virtanen syntyivät molemmat 1920- ja 30-lukujen taitteessa. Toinen syntyi maatilan tyttäreksi ja toinen kahdeksanlapsiseen perheeseen. Molemmissa perheissä elettiin niukkuudessa, eikä rahaa ollut.

– Ei vaatteita saanut mitään, rouvat muistelevat.

Eikä kenkiä saatu, ei ollenkaan.

Lilja Linnakero, Ulla Virtanen

Ne vaatteet, joita saatiin, olivat muiden vanhoja. Ne piti ratkoa, kääntää ja ommella itselle sopiviksi.

– Ei se kyllä mitään mukavaa ollut. Eikä kenkiä saatu, ei ollenkaan. Paljain jaloin sitä mentiin vaan. Vuorotellen käytiin ulkona, kun ei ollut kaikille kenkiä, Linnakero ja Virtanen nauravat.

Lapsena ei välttämättä rahaa nähnytkään

Tänä päivänä ihmisillä riittää vaatekaapissa vaatteita joka lähtöön. Ennen ei välttämättä ollut edes vaihtovaatteita, joten samoissa vaatteissa kuljettiin, mitä nyt välillä pestiin.

Näin jälkeenpäin asiaa ajatellen, tyytyväisiä oltiin kuitenkin, rouvat pohtivat.

– Kun minusta tuntuu, että nyt on niin kauheasti kaikennäköistä valittamista. Ei silloin mitään tuommoista huonoa kuulunut.

Lapsena ei välttämättä edes rahaa nähnyt, niin vähän sitä oli. Ja kun omaa rahaa alkoi tulla, oli mieliin iskostettu, että sitä piti säästää pahan päivän varalle. Tosin sellaista päivää ei vielä ole tullut, Linnakero ja Virtanen pohtivat.

Tanssilippuun sentään nuorena rahat löytyivät, jos löytyivät.

– Ei päässyt aina tansseihinkaan!

Tanssipaikan portilla piti sitten norkoilla, jos järjestysmies päästäisi jossain vaiheessa sisään, vaikka lippuun ei rahaa ollutkaan.

Nykyäänkään ei tuhlata

Sellaisen jäljen köyhä lapsuus ja nuoruus jättivät, että rouvat eivät tuhlaa rahaa nykyäänkään. Välillä jopa pankinjohtaja on ihmetellyt, kun tiliin ei ole koskettu.

Mutta kun en ole mitään tarvinnut, kuului vastaus pankinjohtajalle.

Lilja Linnakero, Ulla Virtanen

– Mutta kun en ole mitään tarvinnut, kuului vastaus pankinjohtajalle.

Ja vaikka nyt olisi mahdollisuus ostaa vaikka vaatteita, niin miksi turhaan.

– Kun tulee aina pidettyä sitä samaa.

Eikä sitä kuulemma vanhalla iällä niin paljon uusia vaatteita tarvitsekaan, rouvat nyökyttelevät.

Yle Radio Suomen iltapäivän Ajantasassa ja maakuntaradioissa on käsitelty torstaina nuukuuden teemaa.