Kuinka köyhä kansa opetettiin säästeliääksi

Säästöpankit syntyivät yli 190 vuotta sitten vähävaraista väkeä varten. Kun he voivat säästää hiukan ylimääräistä pahan päivän varalle, yhteiskunnan ei tarvitse maksaa niin paljon köyhäinapua. Säätöpankkimuseo Hämeenlinnassa kuvaa menneen ajan rahankäyttöä.

talous
Vanhoja säästölippaita Säästöpankkimuseossa
Markku Karvonen / Yle

Kun Hämeenlinnan kaupungin historiallisessa museossa astuu valtakunnalliseen Säästöpankkimuseoon, vastaan tulvahtaa noin 1920-luku. Seinien julisteet kehottavat säästämään pahan päivän varalle. Tiskin takana pankkineiti ottaa vastaan pennoset ja merkitsee ne säästökirjaan.

Ensimmäinen säästöpankki perustettiin Turkuun vuonna 1822, kertoo museonjohtaja Tuulia Tuomi. Säästöpankkien idea oli kannustaa palvelusväkeä ja muuta vähävaraista kansaa kerryttämään pikku säästöjä pankkiin, niin että heillä olisi pieni ns. pahan päivän vara. Taka-ajatuksena oli, että yhteiskunta säästää köyhäinavun kustannuksissa, kun ihmiset voivat auttaa itse itseään.

Ensimmäinen tallettaja olikin piika Hedvik Nyström, joka laittoi pankkitililleen muutaman ruplan. Säästöpankeista tuli maan suurin pankkiryhmä, joka piti yllä säästämisen ihannetta. Se näkyy museossa mm. julisteina, jotka ylistävät säästämisen ja säästäväisyyden järkevyyttä. Kuinka suuri lieneekään vaikka lapsijoukko, joka pyrki tiettyyn säästötavoitteeseen päästäkseen Postisäästöpankin Kultapossukerhoon, jonka merkkinä oli kultainen säästöpossu ja kerholehti.

Lipas houkutteli monin tavoin säästämiseen

Säästöpankkien tutkimussäätiö on tallettanut kokoelmansa Hämeenlinnan kaupungin historialliselle museolle. Kokoelmaan perustuva näyttely esittelee muun muassa säästölippaita, -kirjoja ja vanhoja rahoja. Lippaita onkin 1800-luvun arvokkuutta tavoittelevista koristeellisista metallilippaista kaikenkirjaviin ja etenkin lapsille tarkoitettuihin muovilippaisiin.

Esimerkkinä tavasta jolla Suomen kansaa opetettiin pienestä pitäen säästämään, Tuulia Tuomi näyttää vanerisia koululuokkien säästölippaita. Niissä jokaisella oppilaalla on oma kolikkokolonsa johon voi säästää tietyn tavoitteen mukaan, niin että opettaja käy määräajoin tyhjentämässä lippaan oppilaiden tileille. Museossa on myös murrettavia kauniita 1920-luvun paperisia tai pahvisia säästölippaita, joihin perhe saattoi kerätä vaikka kesäloman matkarahoja.

Oman aikansa kummajainen on Valkealan säästöpankin talletusautomaatti, metallipömpeli jossa on aukko pahvikortille, kolo 10 markan kolikoille ja kyljessä veivi. Muistuttaahan se jotenkin nykyajan talletusautomaattia, johon työnnetään pankkikortti ja syötetään rahat laskettaviksi.

Museo kuva aikaa ennen muovikortteja ja bittirahaa, jolloin raha oli metallia ja paperia, ja jolloin vähästäkin laitettiin kotitarpeiksi talteen ensin kotona lippaaseen ja sieltä pankkitilille. Ehkä vanhan ajan pikavippi oli, kun yritettiin keittiöveitsellä ronkkia rahoja lippaan aukosta, naurahtaa Tuulia Tuomi.