1. yle.fi
  2. Uutiset

"Yhdessä nauraminenkin olisi parisuhteessa välillä kivaa"

Kirjailija Anna-Leena Härkönen pohtii työkseen parisuhdetta, ja hänen romaaninsa Ei kiitos on tehty tammikuussa ensi-iltansa saavaksi elokuvaksi. Härkönen uskoo välillä romanttiseenkin rakkauteen, ja siihen, että parhaat parit ovat temperamentiltaan erilaisia. Härkönen ei kuitenkaan usko siihen, että parisuhde vaatii loputonta työntekoa.

Kotimaan uutiset
Anu Sinisalo ja Ville Virtanen elokuvan Ei kiitos kohtauksessa.
Oskari Sipola

Kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja Anna-Leena Härkönen pohtii työkseen ihmissuhteita – etenkin miehen ja naisen välistä parisuhdetta.

– Kokemukseni mukaan nainen on miestä herkempi, ja se tekee lähtökohtaisesti miehen ja naisen suhteesta vaikean. Mies sanoo jotain mielestään ihan tavallisesti, mutta naisen mielestä mies puhui tylyllä äänellä. Naista alkaa itkettää, ja siitä puhutaan tunti, että mies tarkoitti tuolla äänensävyllä, tuolla ilmeellä, että etkö sä tykkää minusta enää, Härkönen tiivistää.

– Naiset vatvovat asioita enemmän, ja esimerkiksi minun on vaikeampi päästä riidoista yli.

Toisaalta Härkönen ei myönnä pelin olevan menetetty.

– Uskon, että sekä miehet että naiset oppivat parisuhteistaan. Olenhan minäkin kolmatta kertaa naimisissa, ja olen jotain oppinut. Esimerkiksi anteeksi pyytäminen oli nuorena vaikeampaa.

Ei pidä vaatia älyttömiä

Härkönen kritisoi muotimantraa siitä, miten parisuhteen eteen pitää tehdä töitä.

– Joo, jonkin verran, mutta ei loputtomasti. Kysymys on siitä, miten miehen ja naisen kemiat kohtaavat. Jos käy hyvä säkä, niin sitä löytää tempperamentilleen sopivan parin. Kaksi samalla tavalla tunteitaan ilmaisevaa saattaa päätyä suhteeseen, joka on yhtä huutoa, Härkönen päättelee.

Anna-Leena Härkönen,
Ville Välimäki / Yle

Härkönen arvelee kemioiden harvemmin kohtaavan ensimmäisellä kerralla – ainakaan tilastojen mukaan. Lähes puolet avioliitoista päättyy eroon (siirryt toiseen palveluun) ja yksinasuvien määrä (siirryt toiseen palveluun) kasvaa.

– Jokainen kyllä itse tietää, mitä kestää ja missä kohtaa on viimeinen piste, että ei hyväksy asioiden tolaa. Itse ajattelen, ettei parisuhteessa pidä vaatia älyttömiä, mutta ei sekään pelkästään riitä, ettei toinen juo tai lyö. Pitäähän sitä pystyä keskustelemaan, ja yhdessä nauraminenkin olisi välillä kivaa. Ja ettei toinen kanna yksin vastuuta kotitöistä.

Ei jokaista höpinää ja lupausta kannata uskoa. Mutta huomaan, että välillä tykkään siitä lässytyksestä.

Anna-Leena Härkönen

– Naiset sanovat hirveän usein, että olisi ihana jutella miehen kanssa ja tietää mitä hänen päässään liikkuu. Eivät miehet jätä varmasti tahallaan puhumatta, mutta he eivät aina vain halua sitä, Härkönen miettii.

Härkönen sanoo välillä uskovansa romanttiseen rakkauteen. Välillä?

– Täytän tänä keväänä 49 vuotta, ja olen kuitenkin realisti. Ei jokaista höpinää ja lupausta kannata uskoa. Mutta huomaan, että välillä tykkään siitä lässytyksestä, Härkönen naurahtaa.

Arjesta syttöjä romaaneihin

Härkönen kertoo saavansa kipeän kepeät aiheensa parisuhdeaiheisiin romaaneihinsa arjesta.

– Minulla on aina muistiinpanovälineet mukana, ja laitan kavereiden lausahduksia ylös. Kirjoissani herkuimmat repliikit eivät todellakaan aina ole minun keksimiäni, Härkönen paljastaa.

Härkösen vuonna 2008 kirja Ei kiitos on tehty nyt myös valkokankaalle, eikä hän edes muista, mitkä sen repliikeistä ovat keksittyjä ja mitkä kavereilta kerättyjä.

– Kun tytär kysyy äidiltään, kuinka monta miessuhdetta naisella voi elämässään olla, niin äiti vastaa, että kyllä joku niistä miehistä on se viimeinen. Se on jotenkin lohdullista, että joskus tää sirkus loppuu, Härkönen nauraa.

Lue seuraavaksi