”Eikö tässä ole lainkaan sähköpiuhaa?”

Satavuotias mekaniikan ihme ihastuttaa yhä Grammarimuseossa. Gramofonissa riittää ihmettelemistä.

tekniikka
Mies ja kaksi vanhaa grammaria
Mauri Tikkamäki / Yle

Mikkolan navetan kulttuurianti Luopioisissa sai uuden lisän vuodenvaihteessa, kun sinne avattiin Grammarimuseo. Sen puuhamies on Raimo Salokannel. Hän on kerännyt vuosia vanhaa viihde-elektroniikkaa kotiinsa.

Nyt radiot, nauhurit ja levysoittimet pääsevät parempaan talteen ja yleisön nähtäväksi. Pääosassa on vieterivetoinen grammari. Niitä on näytillä viitisentoista.

Sukka hiljentää

Salokannel veivaa satavuotiaan soittopelin valmiiksi. Lautaselle pannaan Olavi Virta ja ”Kyllikki-valssi”.

– Savikiekossa viehättää vanhan musiikin poljento. Ja rahina on ehdottomasti tärkeä asia, sanoo Salokannel.

Hän on kuljettanut vanhaa grammaria perinnetapahtumissa maakunnassa. Tanssejakin on soitettu.

– Joskus pistän mikrofonin torveen, mutta kyllä tästä muutenkin ääntä lähtee. Eräs nainen pyysi hiljentämään. Sanoin hänelle, että anna sukat niin pannaan torveen. Volume-nappulaa näissä vehkeissä ei ole.

Veivaaminen on elämys

Gramofonissa riittää ihmettelemistä. Lapset ja heidän vanhempansakin nauttivat, kun saavat vääntää kahvasta vieterin jännitykseen.

– Eikö tässä ole lainkaan sähköjohtoa, ihmettelee moni.

Jos vieteri katkeaa vaikkapa tästä satavuotiaasta soittopelistä, silloin onkin tenkkapoo. Osia on vaikea löytää. Salokannel kaipaisikin museoon rinnalleen tekniikan osaajaa.

Myös vanhat savikiekot kiinnostavat. Osa tavarasta on vielä Raimo Salokanteleen kotona kunnostusta ja tarkistusta odottamassa.