Matka tuntemattomaan avasi lukiolaisten silmät

Hyppy erilaiseen todellisuuteen pysäytti abiturientit. Elämä Sierra Leonessa ja Thaimaan pakolaisleirillä auttoi Aku Lahtea ja Meri Parkkista ymmärtämään, millaista arkea maailman eri kolkissa voidaan viettää.

ilmiöt
Meri Parkkinen tutustui Sierra Leonen kouluihin marraskuussa. Kuvassa hän on Tenge Bawbu aikuisten lukutaitoryhmän opiskelijoiden lapsien seurassa.
Meri Parkkinen ja Tenge Bawbun aikuisten lukutaitoryhmän opiskelijoiden lapset Sierra Leonen Bossa.Meri Parkkinen

Saman maailmankäsityksen jakaminen ei ole itsestäänselvyys. Sen huomasivat Kuopion Minna Canthin lukion abiturientit Aku Lahti ja Meri Parkkinen matkoillaan Sierra Leoneen ja Thaimaahan. Suomen Pakolaisavun Nuoret Maailmalle -hankkeeseen osallistuneet kuopiolaiset tutustuivat paikalliseen arkeen ja ihmisiin marraskuussa.

Thaimaassa osa pakolaisleirin asukkaista oli asunut noin 20 kilometrin alueella koko elämänsä. Tuolloin matkojen etäisyyksien hahmottaminen voi olla hukassa.

- Jonkun serkku oli tullut Suomeen, ja hän automaattisesti ajatteli, että tunnen hänet. Tai toisen sukulainen muutti USA:n ja hän kysyi, että olenko nähnyt häntä. Enhän ole koskaan edes käynyt Jenkeissä, Lahti hymähtää.

Meri Parkkinen tutustui ammattikoululaisten arkeen Sierra Leonessa. Yksi suurimmista eroista oli opiskelun suuri arvostus ja innokkuus koulunkäytiin.

- Opiskelijat osallistuivat aivan eri tavalla keskusteluun. Ihmiset huusivat, väittelivät ja hyppivät pystyyn saadakseen puheenvuoron, koska kaikilla oli niin paljon asiaa, jonka he halusivat sanoa kiihkeästi, Parkkinen kuvailee.

Thaimaassa koulupäivän jälkeen palattiin kotiin opettamaan perheenjäseniä ja sukulaisia. Asuinrakennukset oli rakennettu löydetyistä bambuista.

- Olihan siellä ihan eri maailmassa, Lahti toteaa.

Kertomukset sodasta pysäyttivät

Länsi-Afrikan Sierra Leonessa käytiin sisällissotaa vuosina 1991–2002. Meri Parkkinen tutustui matkallaan maahan takaisin palanneiden arkeen. Vuorovaikutus sodan kokeneiden kanssa oli pysäyttävä kokemus lukiolaiselle. Varsinkin, kun sodan kokemukset ovat yhä tuoreessa muistissa ja siitä kysellessä piti olla hyvin varovainen.

- Eräs nainen jakoi kokemuksiaan sodan ajalta. Ei minulle ole kukaan koskaan aikaisemmin kertonut sodasta, Parkkinen kertoo.

Lahti muistelee lukiolaisryhmän kanssa käytyä keskustelua, jossa opiskelija kysyi, kuinka paljon Suomessa tapetaan ihmisiä.

- Sitä jäi miettimään pidemmäksi aikaa, Lahti kertoo.

Ihmiset olivat kuitenkin ystävällisiä ja kiinnostuneita tutustumaan vieraisiin tulokkaisiin. Vaikka välillä kielimuuri tuli vastaan, lähes kaikki halusivat ottaa kontaktia ja puhua englantia, oli kielitaito mikä hyvänsä.

" Lapset huutelivat perään Pumue Pumue"

Vaikka ympäristö kaukomailla oli poikkeava, olivat Lahti ja Parkkinen silmiinpistävän erilaisia paikallisten näkökulmasta. Kiinnostuneina ihmiset ottivat kontaktia ulkomaalaisiin.

- Erityisesti lapset huutelivat perään Pumue Pumue, mikä tarkoittaa valkoihoista. Ja he halusivat tulla koskettamaan.

Toisaalta torikauppiaat olivat välillä jopa turhankin innokkaita. Länsimaalainen kun tarkoittaa heille rahaa.

Lahdelle thaimaalaisten ystävällisyys korostui. Kaikki paikalliset tulivat tervehtimään ja vilkuttelivat jopa auton lavalla matkustaviin ulkomaalaisiin. Lahti taasen esitti paikallisille, kuinka erilaisia hiljaiset ja vaisut suomalaiset ovat, mikä huvitti heitä suuresti.

Kulttuurien erilaisuus aiheutti myös pieniä väärinymmärryksiä, vaikka vakavampia noloja tilanteita ei eteen tullutkaan. Parkkinen kertoo kyselleensä aluksi ihmisten ikiä, niin kuin täällä on tapana.

- Myöhemmin kävi ilmi, ettei ole kohteliasta kysyä ikää, koska ihmiset eivät välttämättä tiedä ikäänsä.

Lahdella jotkin kulttuuriset tavat jäivät päälle vielä matkan jälkeenkin. Thaimaassa ei ole kohteliasta näyttää muille jalkapohjiaan.

- Suomessakin olen välillä jäänyt katsomaan, jos joku istuu sellaisessa asennossa, kunnes tajuan ettei sillä ole enää väliä, Lahti naurahtaa.

Thaimaa ei ole pelkkää unelmarantaa

Monien kokemusten jälkeen Lahti ja Parkkinen palasivat takaisin koti-Kuopioon. Kaikki ei kuitenkaan ollut entisellään, vaan kasvanut tietoisuus oli muuttanut käsityksiä pakolaisuudesta ja ylipäätään elämästä kaukana kotoa. Aihe tuli lähelle, kun tapasi kovia kokeneita ihmisiä ja kuuli kokemukset heiltä itseltään.

- Nyt hahmottuu selkeämmin, millaista elämä kehitysmaissa on. Ja miten sodalla on pitkät vaikutukset maahan ja sen ihmisiin, Parkkinen toteaa.

Myös Lahden näkemys muuttui paljon matkan aikana.

- Thaimaa mikä suomalaisille näkyy valkoisen hiekan rantoina on aika erilainen, mitä Thaimaa kokonaisuudessa. Ei kaikki ole pelkästään hotellia ja isoa kaupunkia.

Vaikuttava matka sai ainakin Parkkisen muuttamaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Nyt abia kiinnostavat antropologian opinnot. Matkasta he pääsevät kertomaan myös muille koululaisille kevään aikana ja valmisteilla on myös video.