Raitistuneen miehen rehellinen blogi puree lukijoihin

Musiikkialan ammattilainen Teemu Suominen on kirjoittanut blogissaan juomisen lopettamisesta, masennuksesta, lääkkeistä ja avioerosta. Omaksi terapiaksi aloitettu blogi on kerännyt jo 220 000 lukijaa.

Ylen aamu
Musiikkialan ammattilainen, bloggari Teemu Suominen.
Musiikkialan ammattilainen Teemu Suominen on tilittänyt raitistumistaan blogissa jo jonkin aikaa ja saanut blogilleen paljon seuraajia. Suominen kertoo, mikä tekee blogista vetävän.

Teemu Suominen aloitti Soberismia-blogin (siirryt toiseen palveluun) kirjoittamisen syyskuussa 2012, samaan aikaan kun hän lopetti alkoholin juomisen. Hän ajatteli, että olisi hyvä kirjoittaa asioita terapiamielessä ylös, jotta omat ajatukset olisi helpompia jäsentää ja niihin voisi jälkikäteen palata.

Jotta myös lähipiiri tietäisi, missä mennään, Suominen päätti kirjoittaa ajatukset blogiin eikä päiväkirjaan. Avoimesti, sensuroimatta.

- Koko blogin ajatus perustuu vahvasti siihen, että pitää olla rehellinen itselleen. Kirjoittamisessa ei olisi järkeä, jos ryhtyisin editoimaan itseäni. Yhden ainoan kerran olen poistanut tekstinpätkän blogista, kohteliaisuudestani perhettäni kohtaan, kertoo Suominen.

Rehellisyys on purrut lukijoihin. Suominen ei ole markkinoinut blogia muualla kuin omissa sosiaalisen median päivityksissään. Sieltä kirjoitukset ovat levinneet tuhansille lukijoille.

Blogi on saanut myös tunnustusta, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite valitsi sen vuoden 2013 kymmenen parhaan blogin joukkoon. Se on hyvin mieheltä, joka ei ennen tätä ole kirjoittanut mitään.

"En saarnaa enkä jeesustele"

Suomisen blogia lukeneet ovat saaneet seurata, miten mies on raitistunut, laihtunut, lopettanut tupakoinnin ja masennuslääkkeiden käytön. Vaikka oma elämä onkin muuttunut paremmaksi, miksikään saarnamieheksi Suominen ei tunnustaudu.

- Ei, hyi, yök, ei missään nimessä. Blogin yksi ehdottomia kulmakiviä on se, etten saarnaa enkä jeesustele yhtään. On eri asia kertoa, että minä olen tehnyt näin ja se on johtanut tähän kuin sanoa, että jonkun toisen ihmisen pitää tehdä jotain. Saarnaaminen koituisi turmiokseni, arvelee Suominen.

Sitä Suominen ei osaa arvioida, kauanko kirjoittaminen jatkuu.

- Niin kauan kuin tunnen tarvetta terapioida itseäni, niin kauan varmaan jatkan. Ehkä jossain vaiheessa aihepiiri muuttuu, jos viinanjuonnin käsittely on ohi, miettii Suominen.