Koe uusi yle.fi

Metallinilmaisimen piipitys vie miekkamiehen löytäjän menneisyyteen

Suuria historiallisia löytöjä edeltää alan harrastuneisuus ja pitkä tutkimustyö. Janakkalan miekkamiehen löytäjä ja hänen harrastajatoverinsa ovat huolissaan siitä, että ahneus, tietämättömyys ja välinpitämättömyys saattavat tuhota suojeltuja paikkoja ja kaivaa maata historiantutkimuksen alta.

Kotimaa
Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät maastotutkimuksissa
Ville Välimäki / Yle

Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät (siirryt toiseen palveluun) on muutaman historian harrastajan porukka, joka sai alkunsa pellon laidalta Janakkalassa.

– Olen vuosikausia kierrellyt itsekseni ja perehtynyt kotiseutuni historiaan. Kerran huomasin pellon laidassa samanlaisen metallinilmaisimen kanssa liikkuvan miehen ja ryhdyimme tietysti vaihtamaan ajatuksia. Sähköpostitse mukaan tuli vielä uusia ihmisiä ja päädyimme perustamaan yhdistyksen, kertoo reilut parikymmentä vuotta historiaa harrastanut Reijo Hyvönen.

– Yhdessä harrastaminen on paljon mukavampaa, esitutkimuksia voidaan tehdä yhdessä ja jakaa joitakin tehtäviä. Kaikilta tulee myös ehdotuksia siitä, mihin seuraavaksi kannattaisi ehkä mennä.

– Yhdessä mietitään toimintamalleja ja ollaan yhteydessä virallisiin tahoihin kuten Museovirastoon. Kun on tavoite selvillä, niin itsekin sitoutuu toimintaan paremmin, sanoo Mikko Mäkelä, Janakkalan kuuluisan "miekkamiehen" löytäjä.

Tuurilla - ja taidolla!

"Miekkamiehen" löytyminen uutisoitiin laajasti myös kansainvälisessä mediassa. Historian harrastajista puhutaan mielellään aarteenetsijöinä, Indiana Jones -tyyppisinä sankareina. Tapa ärsyttää ainakin Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöitä.

– Hyvissä löydöissä on mukana tutkimusta ja tuuria. Hämeen historia on hieno ja me olemme ennenkaikkea historian harrastajia, joilla on tarkoituksena saada lisää tietoa oman seudun historiasta. Kotiseudun historia on kiinnostavaa ja luonnossa liikkuminen tärkeää.

– Värikäs kielenkäyttö johtaa harhaan; tässäkin harrastuksessa väärinkäytöksiä ilmenee. Rikollinen toiminta näkyy paikkojen tuhoamisena, joko vahingossa tai jopa tahallaan tehtynä. Verkkokaupassa saattaa olla myynnissä esineistöä, tai sitten sitä säilötään oman kaapin sisuksiin, kertovat Reijo Hyvönen ja Mikko Mäkelä.

Hämeen historia on hieno ja me olemme ennenkaikkea historian harrastajia, joilla on tarkoituksena saada lisää tietoa oman seudun historiasta.

Ennen kuin maastoon lähdetään, täytyy tuntea alueen historia ja omat velvollisuutensa, sanovat Hyvönen ja Mäkelä. Historiankirjoista saa tietoa menneisyydestä ja maasto kertoo omaa kieltään mahdollisista löytöpaikoista.

Veden läheisyys on merkinnyt muinoin ihmisten liikkumismahdollisuutta ja ruokaa, maaston muodot taas kertovat hyvistä viljely- ja karjankasvatuspaikoista sekä mahdollisista kulttipaikoista. Vanhat kartat ovatkin tärkeä väline tutkimustyössä.

– Sitten täytyy selvittää, onko paikka suojeltu ja kysyä lupa maanomistajilta. Yleensä maanomistajat ovat innoissaan, kun saavat tietoa siitä, mitä omilla mailla on muinoin tapahtunut. Myös paikallisten ihmisten kanssa keskustelemalla saa yleensä paljon tietoa alueen historiasta.

– Jatkossa aiommekin tallentaa haastattelut, sillä täällä kuulee niin paljon kiinnostavia tarinoita, että ne on syytä saada talteen, kertovat Mikko Mäkelä ja Reijo Hyvönen.

Muinaisesineen löytyessä on tärkeää, että pitää pää kylmänä ja lopettaa paikan lisäkaivaminen. Ammattitutkijoiden näkökulmasta jokainen maasta nostettu esine on tutkimuskontekstista irrotettu ja lisäkaivaminen ainoastaan haittaa kohteen tutkimusta. Esineet itsessään antavat vain viitteitä paikan historiasta.

- Harrastuksessa kyse ei kuitenkaan ole ammattitutkijoiden tekemästä oikeasta tutkimuksesta tai arkeologisesta kaivauksesta. Tärkeämpää on paikan tietojen toimittaminen viranomaisten tietoon ja sitä kautta mahdollisesti suojelun ja jatkotutkimusten piiriin, muistuttaa Mikko Mäkelä.

Jännitystä ilmassa

Tutkimusta, selvitystä, monta hutia ja sitten löytö. Jokinhan näitä miehiä pellolle ajaa.

– Ainahan on pieni jännitys olemassa, sillä eihän maastoon lähtiessä koskaan tiedä, mitä vastaan tulee. Mutta eivät löytyneet esineet ole koko pointti. Kiinnostavaa on hurja ajallinen jatkumo; saada esineiden kautta tietoa elämästä ennen kirjallisen tiedon aikaa.

Kun löytää jotain hienoa, se tuntuu suunnilleen siltä kuin olisi saanut oikein ison kalan.

Reijo Hyvönen

– Ihminen on ollut todella käsityötaitoinen ja ihmisellä on aina ollut tarve uskoa; metsän jumaliin, kristinuskoon tai milloin mihinkin. Ihmiset ovat hakeutuneet kyliin ja vesien varrelle, ja niin näkyy olevan nytkin. Kun löytää jotain hienoa, se tuntuu suunnilleen siltä kuin olisi saanut oikein ison kalan, kertoo Reijo Hyvönen.

– Joskus löytää kummallisesta paikasta jotain vanhempaa historiaa, niin se tuntuu ihan käsittämättömältä päästä niin lähelle menneisyyttä. Mielessä pyörii monenlaisia ajatuksia; millainen ihminen tätä solkea on kantanut, mitä hän on ajatellut? Mitä silloin on tehty, millaisia iloja ja suruja heillä on ollut? Siinä on varmaan tämän homman suola, miettii Mikko Mäkelä.