Iranilaisnainen herätti Joensuun kukistamaan skiniongelmansa

Melody Karvonen kauhistui 1990-luvulla kotikaupunkinsa jengitappeluita ja pyysi tavallisena kansalaisena viranomaisia koolle. Siitä käynnistyi pitkällinen rasismia kitkevä moniammatillinen työ, joka kantoi hedelmää Joensuussa. Nykyrasismiin Karvosen reseptinä on asennekasvatus, jota tulee suunnata myös maahanmuuttajille.

Kotimaa
Melody Karvonen Joensuun keskustassa Kosiosuden kainalossa.
Melody Karvosen kotialbumi

Vielä 1990-luvun puolivälissä Pohjois-Karjalan pääkaupunki oli kovin erilainen kuin nyt: Joensuussa oli maihinnousutakkeihin pukeutuneita kaljupäisiä skinheadeja, jotka marssivat kaupungilla ja otteet olivat kovat.

- Joensuussa ei aluksi uskottu, kun toiset yrittivät ääneen tuoda ongelman esille. Ei uskottu, että meillä on ongelma, kunnes eri osapuolten jengit rupesivat kokoontumaan ja tuli niiden välisiä taisteluja. Välillä itsekin pari kertaa jouduin kuljettamaan ihmisiä sairaalan ensiapuun, kun oli yhteenottoja, muistelee Melody Karvonen.

Myös maahanmuuttajaat tarvitsevat oikeaa tietoa ja asennekasvatusta.

Melody Karvonen

Vuonna 1986 Joensuuhun muuttanut Karvonen työskenteli aluksi arkkitehtitoimistossa rakennuspiirtäjänä ja sittemmin vastaanottokeskuksessa. Eräänä sunnuntaipäivänä iranilaislähtöisen Melody Karvosen ja hänen lähipiirinsä mitta tuli täyteen.

- Ruohonjuuritason ihmisenä otin yhteyttä silloiseen poliisipäällikköön, suojelupoliisiin ja lakimiehiin. Pyysin, että kokoonnutaan. Olin laatinut tilaisuuteen jonkinlaisen esityslistan mieheni kanssa.

Siitä käynnistyi Joensuussa hiljalleen rasismia kitkevä moniammatillinen yhteistyö, johon osallistuivat muun muassa viranomaiset ja kansalaisjärjestöt. Lopullinen päätepiste skiniongelmasta vaikenemiselle oli hyökkäys mustan koripalloilijan kimppuun – silloin paikalliset tiedotusvälineetkin lopulta heräsivät.

- Oliko vasta urheilu sitten niin tärkeää ja uutisarvoista. Koripalloilija kun oli maksettu ihminen, joka tuli tekemään ammatikseen jotain tärkeää, pohtii Karvonen.

- Myöskään kaikki tavalliset ihmiset eivät välttämättä nähneet mitä kaikkea kaupungissa tapahtui, koska jengien kahakat olivat myöhään yöllä.

Erkki Kanervan kuolema pysäytti

Suomen Vanhempainliitossa Helsingissä monikulttuurisuuden asiantuntijana nykyisin työskentelevä Melody Karvonen ehti asua Joensuussa liki 22 vuotta. Karvonen työskenteli kaupungissa useissa projekteissa ja työryhmissä, joiden tehtävänä oli rasismin torjuminen.

Joensuuhun perustettiin vuonna 1999 kansainvälinen kohtaamispaikka Aurora nigerialaisen Olukemi Oguntuyin ponnistuksilla. Kun rahoitus loppui ja Aurora suljettiin, Karvonen oli perustamassa toimintakeskus Vatakkaa, joka käynnistyi vuonna 2006.

Yksi moniammatillisen työn pioneereja Joensuussa oli myös pitkän linjan vaikuttaja, rikosylikomisario ja sosiaalineuvos Erkki Kanerva, joka kuoli uudenvuodenaattona piirua vaille 70 vuoden ikäisenä. Kanerva oli käynnistämässä työpajatoimintaa syrjäytymisuhan alla oleville nuorukaisille, jottei väkivalta ja viha tulisi osaksi elämää.

- Erkki ja kumppanit tekivät paljon asioita, joiden ansiosta monet nuoret pääsivät elämään kiinni. Erkki oli koko ajan eturintamassa mukana, kun kiersimme kouluja ja tiedotimme asioista.

Pohjoiskarjalaisessa Lieksan kaupungissa ei ole skiniongelmaa, mutta osa kantaväestöstä on noussut maahanmuuttajia vastaan. Onko Melody Karvosella ajatusta, kuinka tilanteesta päästäisiin Lieksassa yli?

- Vähän kuten Joensuussakin ja joka paikassa. Pitää olla monet tahot mukana kehittämässä. Sekä yhteistyötä että tiedonjakoa ihmisille eli asennetyötä.

- Eikä ole kysymys vain valtaväestöstä. Myös maahanmuuttajat tarvitsevat oikeaa tietoa ja asennekasvatusta, muistuttaa Karvonen.