Pentti Haanpää: Ilmeitä isänmaan kasvoilla

Novellikokoelma Ilmeitä isänmaan kasvoilla sisältää kaikkiaan 23 novellia. Novellit on kirjoitettu vuosina 1930-33. Kirja on ajankohtainen, koska taas kerran yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kasvussa, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Kuva: Into Kustannus

Kaikenlainen sensuuri liitetään ihmisten arkipuheissa totalitaarisiin valtioihin, joissa halutaan voimakkaasti säädellä sitä, mitä kansalaiset saavat lukea tai kuunnella ja katsella. Esimerkkeinä käytetään Natsi-Saksaa ja Neuvostoliittoa. Yhteiskunnan kriisiaikoina valtiovalta käyttää sensuuria myös demokraattisissa maissa myös meillä Suomessa. Sensuuria harjoittavat myös tekstien ja ohjelmien kustantajat kaupallisista tai aatteelisista syistä ja eivät julkaise kirjailijoiden ja toimittajien tuotteita, vaikka ne olisivat hyvin tehty tai niiden sisältö olisi tärkeää saada julki. Aika on tässäkin asiassa se tuomari, joka lopulta mittaa sensuroidun tuotteen taiteellisen tai tiedollisen arvon.

Suomen kirjallisuushistoriassa on vähän kirjallisesti merkittäviä teoksia, joita kustantajat eivät ole julkaisseet tai niitä on tietoisesti yritetty muuttaa toisenlaiseksi tekijänsä kuoleman jälkeen. Yksi tällainen teos ilmestyi viime syksynä 80 vuotta valmistumisensa jälkeen. Kyseessä on Into-kustannuksen kustantama ja Matti Salmisen toimittama Pentti Haanpään novellikokoelma nimeltään Ilmeitä isänmaan kasvoilla. Suurin osa kokoelman novelleista ilmestyi kokoelmaksi koottuna vuonna 1956 Pentti Haanpään koottujen teosten ensimmäisessä painoksessa. Myöhemmissä painoksissa kokoelman novellit on hajotettu eri vuosille. Yksittäisinä juttuina kokoelman novellit ovat ilmestyneet vasemmistolaisissa lehdissä jo 1930-luvulla.

Novellikokoelma Ilmeitä isänmaan kasvoilla sisältää kaikkiaan 23 novellia. Novellit on kirjoitettu vuosina 1930-33.  Kirjoittaessaan kirjaansa Pentti Haanpään tarina löysi Matti Salminen Pentti Haanpään kirjoittaman novellikokoelmansa sisällysluettelon SKS:n kirjallisuusarkistosta. Sen oli toimittanut sinne Haanpään viimeinen kustannusvirkailija Eino Kauppinen vähän ennen kuolemaansa vuosituhannen vaihteessa.

Haanpää oli kustantajien boikotissa

Koska Haanpää oli 1930-luvun alussa porvarillisten kustantajien boikotissa, hän tarjosi kokoelmaa kustannusyhtiö Kansanvallalle, joka oli kustantanut hänen kolme viimeisintä teostaan. Kansanvallan kirjallisen johtajan Heikki Välisalmen sairaus esti teoksen toimittamisen painovalmiiksi, eikä se ilmestynyt tuolloin. Teos jäi Haanpään pöytälaatikkoon romaanien Noitaympyrä ja Vääpeli Sadon tapaus sekä novellikokoelman Väljän taivaan alta tavoin. Vasta Haanpään kuoleman jälkeen nämä teokset pääsivät julkisuuteen.

Miksi Ilmeitä isänmaan kasvoilla ilmestyy vasta nyt alunperin ajatellussa muodossa? Pentti Haanpään kuoltua syksyllä 1955 jäi kirjallinen jäämistö vaimon Alli Haanpään haltuun. Hänelle sopi hyvin, että Eino Kauppinen käsitteli jäämistöä haluamallaan tavalla. Vain Pentti Haanpään teksteistä saatava raha kiinnosti vaimoa, ei tämän tuotannon kirjallinen arvo.

Kauppisen ja Haanpään maailmankuvat poikkesivat hyvin selvästi toisistaan. Vaikka Eino Kauppinen oli tohtoriksi väitellyt kirjallisuudentutkija ja professori, ei hän toiminut puolueettoman tiedemiehen tavoin. Kun tutkimuksen kohde ei vastannut tutkijan omia käsityksiä, sitä piti muuttaa. Koska Kauppinen hoiti Haanpään kirjallista jäämistöä, se kävi kätevästi unohtamalla ja muokkaamalla materiaalia. Ehkä kaikki tuli kuitenkin liian hankalaksi, koska Kauppinen ei koskaan tehnyt Haanpää-elämäkertaansa loppuun. Kai asioiden vääristelylläkin on rajansa.

1930-luvun lamassa jaettiin omaisuutta uudelleen

Suomessa vallitsi koko maailman tavoin lama 1930-luvun alkuvuosina vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen jäljiltä. Omaisuutta jaettiin uudestaan ja tuhannet maatilat pakkohuutokaupattiin. Rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Lapuanliike oli voimissaan ja äärivasemmiston toiminta oli lailla kielletty.

Novellien yhteiskunta-analyysi ja sarkasmi tuo mieleen paljon yhteiskuntaa ja sen lainalaisuuksia tutkineen ihmisen.

Juha Pikkarainen

Kokoelmansa novelleissa Pentti Haanpää kuvasi hyvin tarkasti kaikkea näkemäänsä ja lukemaansa. Novellissa nimeltään Isänmaallisuuden ilmenemismuodot Haanpää kuvaa miten isänmaallisuutta käytettiin härskisti oman edun tavoittelussa. Lapuanliike valitsee kilpailijan ilmiannon perusteella kyydittäväksi kylän toisen kauppiaan. Tämä menettää tässä laittomuudessa kaiken mutta toinen kauppias saa kaikkea hyvää kukkupäin. Novellissa Huutokauppa lukkarista taas köyhä mutta taitava pesäpallon lukkari osaa hinnoitella oman arvonsa ja kummasti pallo lipsahtaa kädestä juuri ratkaisevalla hetkellä.

Novellissa nimeltään Kylän räätälin sosialistisesti katsasteleva iltakävely kerrotaan ihan tavallisen kyläräätälin pohdintoja kotikylänsä talojen työn tehokkuudesta. Analyysiä voi pitää marxilaisena. Oma suosikkinovellini on nimeltään Lukko Teeriahon ovella Antti Teeren isännyyden loppuessa. Siinä Haanpää kuvaa miten isänmaallishenkinen tilallinen ajautuu pakkohuutokauppaan ja entiseksi tilalliseksi. Lähtiessään lopullisesti kotoaan iskee hän pönkäksi tilansa ovelle entisen suojeluskuntakiväärinsä.

Kun nyt lukee ensi kerran Ilmeitä isänmaan kasvoilla sellaisena kuin Pentti Haanpää itse oli sen ajatellut, hämmästelee hänen tarkkanäköisyyttään. Haanpää oli novelleja kirjoittaessaan jo kokenut kirjailija mutta reilusti alle kolmikymppinen. Novellien yhteiskunta-analyysi ja sarkasmi tuo mieleen paljon yhteiskuntaa ja sen lainalaisuuksia tutkineen ihmisen. Ehkä kodin pitkä perinne yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa selittää asiaa.

Jos vertaa Ilmeitä isänmaan kasvoilla -kokoelmaa muihin noina aikoina julkaistuihin teoksiin, täytyy vain ihmetellä Haanpään osaamista ja tietämystä. Ja mikä parasta kirja on hyvin ajankohtainen, koska taas kerran yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kasvussa.