”Mikä meitä suomalaisia vaivaa?” Pyyntö jättää tervehtimättä puhutti Ylen lukijoita

Sosiaalisessa mediassa levisi tällä viikolla naapureidensa tervehtimiseen kyllästyneen henkilön viesti. Kysyimme Ylen verkkolukijoilta, pitääkö naapureita ja tuntemattomia tervehtiä. Jotkut ihmettelivät, miten tällaisesta voi edes nousta keskustelua. Myös tervehtimistä karttavalle kertyi ymmärrystä.

Kotimaa
Kirje
KuvatON.com

Sekä Facebookissa että Twitterissä on jaettu ahkerasti viestiä, jossa naapureidensa tervehtimiseen kyllästynyt kerrostaloasukas toivoo saavansa elää "rauhassa".

Kysyimme Yle Uutisten lukijoiden näkemyksiä naapureiden ja tuntemattomien tervehtimisestä.

Myös osa Ylen verkkosivujen lukijoista kaipasi omaa rauhaa:

"Miksi ihmeessä ketään tarvitsisi tervehtiä, jos ei ole kiinnostunut hänen kanssaan enempää keskustelemaan? Antakaa ihmisten olla rauhassa", kommentoi nimimerkki JRe.

"Voi kuin arvostankaan tuollaisia ihmisiä. Kohdatessamme rappukäytävässä käännämme katseemme kohteliaasti toisistamme. Siirrymme kumpikin käytävän oikeaan reunaan hienotunteisen ohittamisen varmistamiseksi", eräs vastaaja sanoi.

"Jokainen valitsee ihan itse ystävänsä ja seuransa. Se, että joku sattuu muuttamaan kerrostalossa naapuriksi, ei edellytä häneltä yhtään mitään sinua kohtaan", nimimerkki Älä tuppaudu kommentoi.

"Olen monta kertaa miettinyt, mikä nykyaikana tervehtimisessä koetaan niin hankalaksi"

Keskustelijat pohtivattervehtimiskäytäntöjen muuttuneen. Itäsuomalainen muisteli, että vielä 1960-luvulla tervehdittiin kättelemällä. "Nykyään sanon sisään tullessani tervehdyksen, mutta monien kieltojen perästä olen lopettanut kättelyn."

"Tervehdin kaikkia, hyvä tapa opetettiin jo kansakoulussa 70-luvulla", _totesi eräs._

"Olen monta kertaa miettinyt, mikä nykyaikana tervehtimisessä koetaan niin hankalaksi tai häiritseväksi. Tervehtimällä saa yleensä muut iloisemmaksi ja itsekin sitä ilahtuu kun toinen huomaa ja tervehtii", Nimimerkki Moi kaikki! sanoi.

Osa lukijoista koki vapauden olla tervehtimättä osana "nykyaikaa". Nimimerkki Tervetuloa tähän päivään kommentoi:

"Nyt on 2014, maailma on muuttunut ja käytöstavat sen myötä. Nykyaikana on hienoa käytöstä antaa toisille tilaa ja arvostaa ihmisten oikeutta omaan rauhaan".

"Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa"

Keskustelussa nousi esiin ajatus, että voitaisiinko tällaisesta aiheesta edes keskustella muualla kuin Suomessa. Eräs arveli, että "muualla maailmassa tervehditään paljon auliimmin kuin täällä Suomessa".

Nimimerkki Erehdyt väitti vastaan: "Maailmalla matkustelleena ja asuneenakin voin kertoa sinulle, että monissa maissa ihmiset osaavat olla terveen varautuneita, kohteliaitakin, etteivät tuppaudu väkisin toisten elämiin, eivätkä varsinkaan vaadi toisilta tietynlaista käytöstä".

Eräs määritteli oman tervehtimiskäytäntönsä "saksalaistyyppiseksi yleiskohteliaisuudeksi":

"Tervehdin ihmisiä rappukäytävässä, ja juttelen kyllä kadulla jos minulle jutellaan, mutta en hae mitään tuttavuutta tai lähempää kontaktia hyvänpäiväntuttuihin_._"

Toinen kertoi: "Amerikkalainen miniäni tuli taannoin lenkiltä ja sanoi, että voi kun taas muistaisi olla tervehtimättä vastaantulijoita lenkkipolulla, kun hänen tervehdyksensä oli saanut aikaan kummeksuvia katseita. Rohkaisin häntä ja sanoin, että ole vain oma itsesi ja hymyile vastaantuleville, ehkä siellä on joukossa niitäkin, joille saat hyvän mielen. Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa!"

Samaa mieltä oli myös nimimerkki näkyvät näkymättömät:

"En voi uskoa lukemaani. Tervehtiminen on ystävällinen, kohtelias ele. Samoin hymy. Mikä ihme tätä maata ja sen kansalaisia oikein vaivaa, jos jo tervehtiminen rappukäytävässä koetaan mahdottomaksi suoritukseksi?"

"Joskus olen niin ajatuksissani, että en huomaa tervehtiä"

Lukijat kertoivat syistä, joiden takia tervehtiminen toisinaan unohtuu tai tuntuu vaikealta.

"Joskus olen niin ajatuksissani, että en huomaa tervehtiä. Oikeat tutut tietävät asian, eivätkä koskaan ihmettele käytöstäni", eräs sanoi.

Toinen kertoi kärsivänsä pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta:

"Olen kiltti, en vihamielinen. Olen fiksu, en junttimänttiääliö. Usein oloni on kuitenkin niin huono ja pelokas, etten saa katsotuksi naapuria silmiin rappusissa, saati tervehdittyä."

Nimimerkki Konkreettista Empatiaa tarjosi ymmärrystä niille, joille tervehtiminen on haasteellista:

"Se mikä sopii sinulle, ei välttämättä sovi toiselle. Jonkun toisen elämä voi olla niin täynnä asioita, että hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa ladata niin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen tuntemattomien ihmisten kanssa kuin sinulla."

"Ystävällinen ilmapiiri edellyttää jonkinasteista sosiaalisuutta"

Moni keskustelijoista totesi naapureiden tervehtimisen olevan "normaalia käytöstä", joka helpottaa arkista kanssakäymistä.

"Avoin ja ystävällinen ilmapiiri edellyttää jonkinasteista sosiaalisuutta. Voihan tervehtimiseen kyllästynyt joutua sopimaan käytännön järjestelyista esimerkiksi pyykkituvan, saunavuorojen tai kellarikopin järjestelyjen yhteydessä", eräs lukija perusteli tervehtimiskäytäntöjään.

25 vuotta kerrostalossa asunut henkilö koki, että "ohimennen nyökkääminen tai tervehtiminen luo tilanteen, jossa kaikkien voidaan ajatella olevan asiallisella asialla".