Liittoutuneiden Ford Sussex vuodelta 1937 muuttui Riihimäellä paloautoksi

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan varastoissa oli paljon käyttöä vailla olevaa sotakalustoa. Yksi vihreänharmaa sotakuormuri Ford Sussex päätyi tukinajoon Riihimäen seudulle. Auton elämä muuttui, kun vuoden 1937 ajokki viritettiin paloautoksi.

ilmiöt
Riihimäen kaupunginmuseoon hankittu vanha paloauto ja Jorma Höök.
Yle / Miki Wallenius

Vanhaa Ford Sussexia ei alun perin ollut tehty paloautoksi. Se ennätti palvella liittoutuneiden sotatoimissa Euroopassa, kun Saksaa kukistettiin. Sen jälkeen harmaanvihreäksi maalattu ajokki joutui armeijan ylijäämävarastolle.

– Menin palolaitokselle töihin vuonna 1967 ja silloin tapasin tämän auton ensimmäisen kerran. Jonkin verran olen sillä ajanut, kertoo Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta eläkepäiville päässyt Jorma Höök.

Suomeen vuoden 1937 mallin Ford ostettiin alun perin tukkityöhön.

– Tarina kertoo, että H. G. Paloheimo olisi hankkinut tämän ylijäämävarastolta vuonna 1946-47. Kuormuri tuli Vapolle Riihimäelle tukkikuljetuksiin.

Myöhemmin autolle tuli toisenlaista käyttöä, kun Riihimäen kauppalan paloauto joutui silloisen palomestarin Helge Sirénin käsissä liikenneonnettomuuteen ja päätyi lunastukseen.

Sotakuormurista viritettiin paloauto

Kauppalassa päätettiin hankkia tilalle tukkihommissa pyörinyt Ford, joka muutettiin tukkiautosta paloautoksi.

Vanhan auton keulassa on yhä iso teräpalkki, johon kiinnitettiinaikoinaan lumiaura.

Lumiauralla pidettiin paloaseman piha puhtaana. Ford oli hyvä aura-autona, kun säiliö oli täynnä vettä.

Jorma Höök

– Lumiauralla pidettiin paloaseman piha puhtaana. Ford oli hyvä aura-autona, kun säiliö oli täynnä vettä. Mutta jos se oli tyhjä, niin auto jäi helposti kiinni mihin vain.

Tukkiautosta paloautoksi -muodonmuutokseen kuului myös irtosäiliö, joka veti vettä noin 3 000 litraa. Sitä pumpattiin irtopumpulla.

Museoauton sisuksissa ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä. Ratti on oikealla puolella eli brittiläisittäin.

– Se olikin minulle silloin ajokortin vasta saaneena outo kokemus. Autoa piti ajaa toiselta puolelta kuin autokoulunopettaja oli opettanut. Siihen kyllä tottui äkkiä.

Ohjaamossa on yksi pitkä penkki. Tuulilasi on pieni ja kapea, ja pyyhkimet vain kämmenen kokoiset.

Raskaat puutikkaat yltävät 17 metrin korkeuteen

Auton päällä on komeat ja todella raskaat palotikkaat, kolmessa kerroksessa. Ne ovat täyttä puuta ja osin rautaa.

– Ne ovat veivitikkaat, jotka yltävät 17 metrin korkeuteen. Nämä olivat aina vuosilomasijaisen harjoituskohteena, kun ne paloaseman torniin pystytettiin. Sitten ei muuta kuin ylös ja alas.

Jorma Höök muistaa, että viimeisen kerran hän oli Ford Sussexilla sammuttamassa Riihimäellä kaatopaikkapaloa.

– Menimme silloin sammutustöihin nykyisin eläkkeellä olevan pelastuspäällikön Timo Kaistisen kanssa, ja vettä ajettiinkin koko yö. Auton vaihdelaatikko oli rikki, joten Kaistinen piti jalallaan vaihdetta päällä.

Höök toivoisi, että jostain löytyisi porukka, joka entisöisi auton kuntoon. Rahaa ei Riihimäen kaupunginmuseolla juuri ole autovanhuksen kunnostustöihin. Toistaiseksi Ford Sussex lepää museon piha-alueella sijaisevassa autotallissa. Kuormuri on museon suurin esine.