"Säkki päässäkin osaan tehdä näitä"

Vakava sairaus ei aina vie työnhaluja. Kauhajokelainen Onni Rinta-Korhonen työskenteli muurarina yli 30 vuotta. Sitten iski perinnöllinen sairaus, jossa näkö vähitellen heikkenee. Muurari opiskeli reippaasti uuden ammatin ja hänestä tuli rottinkitöiden taitaja.

ilmiöt
Onni Rinta-Korhonen työpajallaan Kauhajoella.
Onni Rinta-Korhonen ei käytä liimaa eikä nauloja tehdessään mattopiiskoja.Pasi Takkunen / Yle

Kauhajokelainen Onni Rinta-Korhonen teki yli 30 vuotta töitä muurarina. Sitten työntekoa alkoi haitata perinnöllinen sairaus, jossa näkö vähitellen heikkenee. Uusi ammatti tuli rottinkitöistä. Mattopiiskoja hän on tehnyt käsin jo viisitoista vuotta.

– Tässä saisi tehdä töitä aivan rajattomasti. Vanha ammatti opetti kyllä työntekoa ja nousemahan varahin, sanoo Rinta-Korhonen.

Varhainen nouseminen tarkoittaa kello viittä aamulla. Rottingit pitää panna likoamaan edellisenä päivänä ja silloin on myös päätettävä montako piiskaa aikoo seuraavana päivänä tehdä. Liiallisella liotuksella rottinki pilaantuu ja ilman liotusta se ei taivu.

Vanha ammatti opetti kyllä työntekoa ja nousemahan varahin

Onni Rinta-Korhonen

– Ei mulla ympyriäistä päivää mee, mutta kyllä kahdeksan tuntia saa takuta, jotta 12-13 piiskaa saa valmiiksi. Tuosta määrästä säännönmukaisesti yhden piiskan värkit katkeavat, laskee Rinta-Korhonen.

Tarvitaan taitoa ja voimaa

Mattopiiskan kestävyys koetellaan sen varressa. Varren tekeminen vaatii taidon lisäksi myös voimaa, sillä sidosrottinki pitää kiertää mahdollisimman tiukalle.

– Tämä on tärkein ja raskahin vaihe. Kun teköö paljon yhteen mittahan, kuten 2-3 viikkua, niin kädet tulee kauhian kipiäksi, varsinkin ranteet ja kämmenpohjat.

Vahvana elämänmyönteinen asenne

Vuodet eivät ole lannistaneet sitkeää käsityöläistä. Elämänmyönteisellä asenteella hän näyttää kannustavaa esimerkkiä meille kaikille. Rinta-Korhosella on vielä hieman näkökykyä. Se auttaa varsinkin liikkumisessa.

Älä säilytä mattopiiskaa liian kuivassa paikassa.

Onni Rinta-Korhonen

– Vaikka multa näkö menis, niinku se menööki, jos elon päiviä piisaa. Mutta se on sen ajan mures. Kyllä tämä työ on mun sormenpäihin niin jäänyt, että säkki päässäkin osaan tehdä näitä.

– Moon aina sanonu, että niin kauan takuu on voimas kun piiskantekijä elää, mut kukaa ei vielä oo tuonu takaasi, Onni Rinta-Korhonen naurahtaa.

Koska mattopiiskojen käyttö on kovaa, Rinta-Korhonen neuvoo säilyttämän niiitä ulkosalla, ei sateessa, mutta esimerkiksi katoksen alla. Näin piiskan ikä kasvaa ja se pysyy notkeana. Liian kuiva sisäilma ei ole hyväksi.

Rottingista tulossa pulaa, kotimaisia vaihtoehtoja etsitään

Suomi yrittää neuvotella Indonesian kanssa, jotta maasta voitaisiin edelleen tuoda maahamme rottinkia.

Onni Rinta-Korhosen tekemiä valmiita mattopiiskoja.
Onni Rinta-Korhosen tekemiä valmiita mattopiiskoja.Pasi Takkunen / Yle

Tähän asti materiaalia on saanut tuoda vain näkövammaisten käyttöön, nyt rottinki on pantu vientikieltoon.

Materiaaliksi esimerkiksi suomalainen paju on usein liian lyhyttä. Yksi ongelma kotimaisissa materiaaleissa on myös pinnan epätasaisuus. Näkövammmaiset tarvitsevat sormenpäiden herkkyyttä lukiessaan pistekirjotusta ja sen vuoksi sormenpäät eivät saisi rikkoutua.

Sokeva-Käsityöstä kerrotaan, että siellä tehdään koko ajan töitä, jotta näkövammaisten punostöille löydettäisiin myös kotimaisia materiaalivaihtoehtoja.

Rottinkia käyttää Suomessa noin 250 käsityöntaitajaa. Heistä huonekaluja valmistaa parikymmentä ja loput työskentelevät lähinnä korien punojina. He myös korjaavat rikkimenneitä rottinkitöitä. Ammattiin on koulutettu pääasiassa näkövammaisia.