1. yle.fi
  2. Uutiset

Lapsena tapahtui – ja kylläpä välillä sattuikin!

Kysyimme teiltä lapsuuden sattumuksia: niitä tempauksia, joista ei vanhemmille juuri kerrottu. Tarinoita riitti: lapset leikkivät tulella, kiipeävät parvekkeille, puuhun tai katolle ja hyppäävät alas lumihankeen, dyykkaavat roskiksia, putoavat ulkohuusin reiästä, kivittävät kilometripylväitä, kiusaavat sonnia, kokeilevat salaa tupakkaa... Nämä metkuilevat vaahteramäeneemelit ja itsenäiset peppipitkätossut tekivät ja touhusivat – mutta kieltäisivät toki moiset temput omilta lapsiltaan.

Lukijoiden kanssa syntynyttä
Lapset tervehtivät oravaa
Timo Leponiemi / Yle

Lapset, älkää kokeilko näitä kotona! Edellinen sukupolvi on nimittäin onnistunut kokeilemaan monenlaista vaarallistakin temppua. Esimerkiksi tulitikkuleikeistä on lapsia varoiteltu maailman sivu, mutta aina on joukossa niitä, jotka unohtavat varoitukset tilaisuuden tullen.

Sisareni opetti tulitikkujen käytön minulle rantasaunassa, isä yllätti meidät itseteossa ja tietenkin hän oli hyvin vihainen, ikää meillä oli 4-5v.

Olin ehkä nelivuotias, kaivelin puulaatikosta pitkän tikun ja työnsin sen reikäisten suojaluukkujen välistä tuleen. Ja just silloin kuului askelia, vetäisin tikun pois ja kun ei sitä voinut selän taaksekaan jättää, viskasin äkkiä käsistäni pois ja juoksin pois. Äiti näki kyllä heti, että jotain oli tapahtunut. Asia selvisi vasta muutaman minuutin kuluttua, kun lelulaatikosta alkoi nousta savua. Tuli tupenrapinat!

Mansikankukkia ja kuravellimaalausta naapurille

Moni ikimuistoinen tempaus johtui ajattelemattomuudesta, tai siitä, että vanhemmat eivät vain olleet muistaneet erikseen kertoa, mitä ei saa tehdä. Nimimerkki Kikka joutui pyytämään jälkikäteen anteeksi maalarileikkiään.

Pienenä tyttönä leikimme maalaria. Otimme kuravettä pikku ämpäreihin ja menimme naapurin ulko-ovelle jonka sitten maalasimme kuravellillä.

Toinen pikkutyttö halusi ilahduttaa naapuria, huonolla menestyksellä.

Pienenä tyttönä minä menin ja keräsin naapurin mansikankukat heille lahjaksi. Eivät ilahtuneet.

Tutkimusmatkailijalle kävi köpelösti

Maalla oli maailma -nimimerkin lapsuus maatilalla 1960-luvulla tarkoitti löytöretkeilyä eväsrepun kanssa kesäisin - eikä aina ilman sattumuksia.

Löydettiin joesta lentohiekkasärkkä, ja pantiin pikkuveli siihen keveimpänä. Hänhän alkoi upota. Ongittiin kuiville leppäkarahkan avulla ja vietiin kiltin leskitädin luo kuivumaan ja saatiin mehua ja piparia. Isosisko tyrkkäsi minut lantalan säiliöön, mutta onki kuiville ja kuurasi saunalla kylmällä vedellä. Mie pudotin siskon päähän lintupöntön, kun kiivettiin puussa talvella. Siskohan putosi myös.

Pikku-Kalle puolestaan kertoi nolosta tapauksesta.

Olin mummulassa. Tuli kakkahätä. Menin ulkovessaan. Putosin reiästä kakkaan. Olin ihan kakassa. Aikuiset nauroivat makeasti. Sitä tapausta häpeän ikäni...

Vaarallista leikkiä hengellä

Kun aikuisten silmä välttää, on ilmassa katastrofin aineksia. Mimmin leikki noin 7-8-vuotiaana oli suorastaan hengenvaarallinen.

Kylälle rakennettiin ensimmäinen kerrostalo. Siinä oli ulkonevat, metallihäkkyräiset parvekkeet. Kipusin ja kapusin kuin apina näitä parvekkeiden rautaputkia pitkin kerrokselta toiselle ja taas alas. Talossa on kolme kerrosta ja nyt katson kauhuissani niitä korkeuksia, missä silloin taiteilin (henkeni kaupalla, sen tajuan vasta nyt).

Eikä Dynamiitti-Tanen tarinakaan turvalliselta ajanvietolta kuulosta.

Löydettiin poikien kanssa dynamiittia ja laitettiin kunnon annostus Aulangolla yhden kellarin piipusta sisään. Sitten juostiin metsään pakoon. Hirveä läsähdys ja perunaa oli hotellin takana pellolla tuhansia kiloja. Kaikkia kuulusteltiin, mutta kukaan ei tunnustanut.

Minkä nuorena oppii, sen vanhanakin muistaa

Osa touhupettereistä muistaa aikuisenakin, kuinka mukavaa lapsena oli seikkailla, ja kannustaa lapsiaankin samaan, kuten nimimerkki Kekomuurahainen.

Omat lapseni olen usuttanut ja yllyttänyt tekemään niitä samoja juttuja kuin mitä itse tein penikkana ja niitä on yhdessä tehty kaikkea kivaa ja "vaarallista". Laatuaikaa yhdessä ja on päästy irti itte kukanenkin läppärin ääreltä luontoon näkemään, tekemään ja koheltamaan... eiku siis kokemaan.

Toiset taas kieltäisivät nyt lapsiltaan vastaavan käyttäytymisen.

Minä, sisko ja serkkutyttö kiusasimme sonnia joka oli kytkettynä parteen navetassa. Kiusaus tapahtui parren etupuolella ja sonni syöksyi aina parren aukosta ruokintapöydälle. Pysähtyi tietysti lavoistaan siihen reikään, mutta kyllä me tytöt olisimme varmasti kuolleet, jos olisi puuparsi tai sonnin kaulaketju pettänyt. Jos oma tyttöni tekisi näin, kieltäisin a) juuri kuolemanvaaran takia b) sen takia, ettei eläimiä saa tällalailla kiusata. Lapsi ei paljon ajattele.

Tekemällä toisaalta oppii - ainakin välttämään talviklassikkoa, kuten Seppo sai kantapään kautta kokea.

Talvella pakkasella joku kertoi, että kielellä kannattaa kokeilla ulkona olevaa kaivonpumpun rautaista vartta. No mites siinä kävikään. Kieli tarttui kiinni rautaiseen varteen. Itku ja poru pääsi, eikä kieli lähtenyt irti, ennen kuin äiti kiikutti nopeasti kuumaa vettä. En toistanut koetta koskaan enää.

Lue seuraavaksi