TTT:n kevät: "Teatteri on aina tasapainoilua taiteellisen sanoman ja talouden välillä"

Tammikuun ensi-illat aloittaa Tuomas Kyrön romaaniin perustuva näytelmä Kerjäläinen ja jänis.

teatteritaide
Tampereen Työväen Teatteri.
Petri Aaltonen / Yle

Tampereen Työväen Teatterissa nähdään reilun viikon aikana peräti neljä ensi-iltaa. Tammikuun ensiesitykset tarjoavat näkökulmia talouteen ja yhteiskuntaan. Tarjolla on myös aimo annos nostalgiaa jo nimeämällä näyttämö uudelleen.

– Perinteitä halutaan kunnioittaa. Vanha näyttämö palautetaan jälleen Eino Salmelaisen näyttämöksi, teatterin johtaja Maarit Pyökäri kertoo.

Vanhan päänäyttämön nimi säilyy käytössä kevään 2014 ajan. Muutos ei aiheuta toimenpiteitä lippuja ostaneille asiakkaille.

Tarkastelussa talous ja toimeentulo

Ensimmäisenä aloittaa Kellariteatterin puolella Tuomas Kyrön romaaniin perustuva ”Kerjäläinen ja jänis”. Näytelmä vilisee karikatyyrejä ja sarjakuvamaisia hahmoja. Euroopan ja maailman elintasokuiluihin ja luonnonvarojen riistoon pureudutaan vauhdilla. Tarina on Kyrön pastissi Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi -kirjasta.

– Käskin näyttelijöitä irroittelemaan täysillä. Se on moniulotteinen tarina, jota katsotaan yhden henkilön eli Vatenescun kautta, ohjaaja Snoopi Siren sanoo.

Talous ja toimeentulo on viitekehys myös Dario Fon näytelmässä Näillä palkoilla EI MAKSETA. Siinä 70-luvun teksti on päivitetty ja EU-soppaakin lusikoidaan. Viihdettä vai yhteiskunnalista sanomaa?

– Eihän se viihdytä ellei pohjalla ole tosiasioita. Teksti toimii yllättävän hyvin tässä päivässä, sanoo ohjaaja Tommi Auvinen.

Nostalgiaa, änkytystä ja Pepposen seikkailuja

Kuninkaan puhe on David Seidlerin alun perin näytelmäksi kirjoittama ja sittemmin elokuvana Oscareita kahminut tuotos, jonka ohjaa Eino Salmelaisen näyttämölle Pentti Kotkanniemi. Änkyttävä kuningas Yrjö VI onnistuu puhevian voitettuaan yhdistämään kansan Natsi-Saksaa vastaan.

– Yksi parhaista näytelmistä. Hovin ehtojen mukaan sitä sai esittää vasta kun aika oli jättänyt asianosaisista. Ja Englannin kuninkaalliset elävät aika vanhoiksi.

Työväenteatterissa ei vieläkään luovuta 80-luvun nostalgiasta. Vuonna 85-näytelmän Mauno Peppone jatkaa omaa elämäänsä klubin puolella Jari Aholan sooloshowna. Esitys naurattaa taatusti Kummeli-huumorilla rokotettua ravintolayleisöä.

Live-bändin ja -musiikin ohella esitystä värittää amerikkalaiseen keskinäiskehun värittämä mukadokumentti, jossa esiintyy manserokin hahmoja Epestä Eppuihin.

Tiukka talous sanelee teatterielämää.

– Teatteri on aina tasapainoilua taiteellisen sanoman ja talouden välillä, ei siihen ole olemassa tiettyä reseptiä, sanoo johtaja Maarit Pyökäri.