1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. terveys

Dieselin pärinästä pikkusuhinaan – uniapneapotilas nukkuu aiempaa mukavammin

Uniapneaa sairastaa noin 150 000 suomalaista. Pahimmillaan yölliset henkityskatkokset voivat viedä hengen. Toisaalta hoito on tehostunut ja esimerkiksi CPAP-laitteet tulleet huomattavasti käyttäjäystävällisemmiksi kuin alkuaikoinaan.

Erkki Tähtinen ja CPAP-laitteen maski. Kuva: Kati Latva-Teikari / Yle

Kokkolalainen Erkki Tähtinen oli yli 30 vuotta sitten menossa työmatkalle Pietarsaareen. Yhtäkkiä hän havahtui mutkassa ihmettelemään, miksi naapurikunnassa katkoviiva tiessä on oikealla puolella.

– Oli niin paljon hyvä tuuri, ettei ollut vastaantulijoita enkä ajanut ojaan, kiittelee mies nyt.

Tähtinen meni tutkimuksiin jatkuvan väsymyksensä vuoksi ja nukkui piuhoihin kytkettynä yön. Kuuden tunnin aikana hengityskatkoja kirjautui yli 300, vaikka laite mittasi vain yli kymmenen sekuntia kestäneet poikkeamat. Tarvetta hengityksen tukemiseen siis oli, ja Tähtisestä tuli kolmas sairaanhoitopiirinsä asiakas, joka sai sähkökäyttöisen CPAP-laitteen.

– Kun sain laitteen, elämä muuttui.

CPAP-hoidossa nukkuja käyttää maskia tai nenäkanyylia, johon ohjataan kevyesti paineistettua ilmaa. Se pitää ylemmät hengitystiet avoimina. Hoitoa kutsutaan myös jatkuvaksi ylipainehoidoksi.

Tuolloinen laite turvasi kyllä Tähtisen hengen kulun, mutta piti myös muut hereillä ja täytti koko yöpöydän.

Se oli kuin dieselmoottori. Kyllä siihen piti kaverin tottua.

– Se oli kuin dieselmoottori. Kyllä siihen piti kaverin tottua.

Matkalle mukaan todistuksen kanssa

Nykyinen laite on toista luokkaa, sen ääni on suhinan tasoa. Käyttäjää ääni lähinnä rauhoittaa, siihen kun on tottunut, sanoo Tähtinen.

Yöpöytää laitteen masiina ei enää täytä: mittaa on parikymmentä senttiä kanttiinsa ja korkeutta alle kymmenen senttimetriä, painoa ei paljon mitään. Se on nopea kasata ja hyvä ottaa mukaan myös vaikka matkailuautoon tai mökille, sillä invertterin ansiosta se voi käyttää normaalia jännitettä, mutta myös 12 voltin akkua.

Maski asetetaan tukevasti kasvoille, remmit kulkevat korvien alta ja toiset otsan yli. Apu asettuu tiukasti nenän päälle ja jättää suun vapaaksi. Näin hiilidioksidi pääsee ulos. Tähtinen sanoo, että nenän kautta hengittämiseen tottuu kyllä. Laitteen teho heikkenee, jos suu on auki.

Pidempiä matkoja varten uniapneaa sairastava saa sairaalasta todistuksen laitteen käyttötarkoituksesta.

– Ettei se ole mikään terroripaukku. Kyllähän siinä epäilyjä tulee, kun katsoo tätä. Ja varsinkin sitä vanhaa laitetta.

Elämänlaatuun selvä parannus

Kevyempiäkin versioita löytyy, mutta Tähtinen kehuu CPAP-laitteen käyttöä. Kone on fiksu, se säädetään spirassa käyntien yhteydessä käyttäjän tarpeisiin eikä sitä pidä kotona räplätä puhdistamista ja suodattimen huoltoa enempää.

Sen sijaan flunssaiselle siitä ei juuri ole apua, joten nuhat kannattaa koettaa lannistaa alkuunsa – laite kun vain painaa röörien tukkijan entistä tiukempaan.

Tähtinen muistuttaa, että heti ei kannata luovuttaa, vaikka yhteiselo ei heti lähtisikään vaivatta liikkeelle:

Jos tuntuu alussa vaikealta, niin kannattaa kokeilla pätkä kerrallaan.

– Uniapnean kanssa ei ole leikkimistä. Jos tuntuu alussa vaikealta, niin kannattaa kokeilla pätkä kerrallaan. Kun pääsee sisälle, huomaa, miten suuri apu laitteesta on.

CPAP-laite ei paranna uniapneaa, mutta helpottaa sen kanssa elämistä. Tähtinen sanoo, että laitteen kanssa potilas voi elää 80–90-prosenttisesti normaalia elämää. Toisaalta kyseessä on kallis laite, jonka Suomessa saa käyttöön ilmaiseksi.

– Sen takia justiin: älkää pistäkö sitä kaappiin. Jos tuntuu, ettei sen kanssa opi olemaan, palauttakaa se.