Jyrki Kasvi: Peruskoulun Wähä Katechismus

Uskonnon opetus on maallistanut Suomen, väittää Jyrki Kasvi blogissaan.

Jyrki Kasvi
Jyrki Kasvi
Jyrki Kasvi.Lassi Seppälä / Yle

Uskonnon opetus on aina ollut Suomessa erityisasemassa. Peruskoulun opetusohjelmassa (siirryt toiseen palveluun) uskontoa tai elämänkatsomustietoa on edelleen yhteensä 380 oppituntia (10 vuosiviikkotuntia), siinä missä esimerkiksi historiaa opiskellaan vain 266 tuntia.

Paljon kehutut taideaineetkin saavat selvitä vähemmällä, musiikki 304 ja kuvataide 342 tunnilla. Liikuntatunneilla vietetään peruskoulussa sentään kaksinkertainen tuntimäärä uskontoon verrattuna.

Myös käynnissä oleva lukion tuntijaon uudistus on lähtenyt siitä, että jatkossa reaaliaineista vain uskonto ja terveystieto olisivat kaikille pakollisia. Sen sijaan muut reaaliaineet biologiasta historiaan olisivat valinnaista yleissivistystä.

Uskonnon vahva asema juontaa Suomen historiasta. Tarve kaiken kansan kouluttamiseen lähti uskonpuhdistuksesta. Jokaisen piti kyetä itse lukemaan Raamattua ja Katekismusta, kokemaan oma uskonsa.

Kansanopetuksesta vastasi vuosisatojen ajan kirkko, ja uskonto oli pitkään käytännössä ainoa oppiaine. 1500-luvulla käräjien lautamieheksi päästäkseen oli osattava Isä meidän -rukous ulkoa.

Moni kritisoi uskonnontuntimääriä nykyisissä opetusohjelmissa. Tuntijako on nollasummapeliä, ja oppitunteja haluttaisiin vapauttaa muuhun käyttöön. Matematiikan ja luonnontieteiden, liikunnan ja taideaineiden, historian ja puheviestinnän tunneille olisi ottajia.

Kun oman uskonnon perustiedot on saanut koulusta, pyhäkouluille ja koraanikouluille ei ole ollut tilausta

Vastaavasti uskontojen tuntemisen on toivottu auttavan ymmärtämään maailmaa, jossa uskontoa yhä useammin käytetään vihan lietsomiseen. Miksi shiiat ja sunnit taistelevat keskenään? Mistä juontaa hindujen ja muslimien vihanpito? Miksi katoliset ja protestantit eivät tule Pohjois-Irlannissa toimeen keskenään niin kuin Saksassa? Mikä ylläpitää Israelin ja Palestiinan konfliktia vuodesta toiseen?

Miksi siis opetamme uskontoa emmekä elämänkatsomustietoa?

Moni katsoo uskonnon ylipäätään sopivan huonosti maallistuneen Suomen kouluihin. Kuitenkin nimenomaan uskonnon opetus on suurelta osin maallistanut suomalaisen yhteiskunnan. Kun oman uskonnon perustiedot on saanut koulusta, pyhäkouluille ja koraanikouluille ei ole ollut tilausta.

Radikaalit uskonnolliset näkemykset eivät ole saaneet Suomessa koskaan samanlaista jalansijaa kuin maissa, joissa uskonnon opetus on jätetty uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Suomalaiset herätysliikkeetkin ovat keskittyneet omaan yhteisöönsä ja jättäneet toisin uskovat rauhaan.

*Siksi en kokonaan *luopuisi koulujen uskontotunneista, vaikka agnostikko olenkin. Yksi oppitunti viikossa on pieni hinta yhteiskuntarauhasta. Vain yksi tunti viikossa tosin leikkaisi kymmenyksen pois opetuksen nykyisestä tuntimäärästä.

Uskonnon opetuksesta luopumisen asemesta jakaisin uskonnon opetuksen peruskoulussa kahteen osaan. Toinen, kaikille yhteinen yleissivistävä osa käsittelisi etiikkaa, moraalia, uskontojen historiaa ja yhteiskunnallista merkitystä. Se auttaisi oppilaita arvioimaan opetuksen toista, oppilaan omaan uskontoon keskittyvää osaa.

Sen sijaan lukiossa ja ammattioppilaitoksissa jättäisin uskonnon suosiolla vapaaehtoiseksi reaaliaineeksi.

Jyrki J.J. Kasvi
Kirjoittaja on Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKEn tutkimus- ja kehitysjohtaja