Saattohoitaja ei voi päihittää kuolemaa, mutta elämää hän voi piristää

Saattohoitajan ja asiakkaan hoitosuhde voi kestää muutamasta tunnista vuosiin. Matka parantumattomasti sairaan rinnalla pistää miettimään, mutta ei voi voimia Monika Kolppaselta, jolla on ollut asiakkaita karkeasti laskien 500. Hän karkottaa murheen ymmärtämällä, ettei voi mitään sairaudelle tai kuolemalle. Elämää hän sen sijaan voi helpottaa – ja tehdä hauskemmaksi.

Kotimaa
Palliatiivinen hoitaja Monika Kolppanen on tehnyt syöpäsairaiden kotisaattohoitoa kymmenen vuotta.
Palliatiivinen hoitaja Monika Kolppanen on tehnyt syöpäsairaiden kotisaattohoitoa kymmenen vuotta.Raila Paavola / Yle

Pohjanmaan Syöpäyhdistyksen kotisaattohoitokokeilu alkoi kymmenen vuotta sitten Kokkolan ja Kruunupyyn alueella. Kaikki nämä vuodet erikoissairaanhoitaja Monika Kolppanen on toiminut palliatiivisena hoitajana, jolla on kerrallaan noin 20 asiakasta. Vuodessa uusia tulee 50–60, joten Kolppanen laskee hoitaneensa vähintään viittäsataa asiakasta.

Saattohoitajaan otetaan yhteyttä siinä vaiheessa, kun parantavat hoidot on lopetettu. Kolppanen muistuttaa, että silloinkin voi vielä tehdä paljon. Mitä nopeammin saattohoito alkaa, sitä enemmän hoitoa voi saada. Samalla hoitosuhde ehtii kehittyä. Sen kesto vaihtelee suuresti:

– Se voi olla muutamasta tunnista vuosiin.

Hoitaja pyrkii auttamaan sairauden kanssa selviämisessä ja helpottamaan arkea. Hän hoitaa juoksevia asioita ja sairaanhoidon – ylipäänsä sitä, mitä asiakas tai omaiset eivät jaksa tai voi tehdä. Iso osa on kuitenkin yhdessäololla ja hauskanpidolla: yhdessä käydään kahvilla tai vaikka pilkillä.

Meillä on myös hauskaa, tosi hauskaa!

– Meillä on myös hauskaa, tosi hauskaa! Tehdään kaikkea mikä piristää päivää ja saa sairauden unohtumaan välillä, muistuttaa Kolppanen.

Työ antaa enemmän kuin vaatii

Saattohoitaja voi olla myös olkapää ja korva. Syvällisiä keskusteluja on käyty ja maailmaa parannettu. Monika Kolppanen sanoo, että työ pistää miettimään asioita, mutta vaihtaa hän ei sitä haluaisi. Eikä suostu pitämään työtään vaativana, vaan korostaa sen positiivisia puolia:

Minä en voi sille sairaudelle mitään, se on jo kokeiltu. Mutta pystyn toivon mukaan helpottamaan heidän oloaan ja teen sen mielelläni

– Minulta ei vaadita paljon, mielestäni. Se pieni asia mitä teen, on asiakkaalle ja omaisille tosi tärkeä. Se ei rasita.

Kolppanen sanoo olevansa kiitollinen saadessaan antaa apua sitä tarvitseville. Työssä jaksamista helpottaa rajojen ymmärtäminen:

– Minä en voi sille sairaudelle mitään, se on jo kokeiltu. Mutta pystyn toivon mukaan helpottamaan heidän oloaan ja teen sen mielelläni. Ja se antaa niin paljon voimaa, kun huomaa, miten vähällä voi antaa niin paljon.

Surua ihmisen kuollessa ei voi estää, mutta luopumista helpottaa tieto siitä, että on tehnyt voitavansa, sanoo Monika Kolppanen.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus