Näkökulma: Stubbilainen No problems -linja ei vakuuta

Onko EU:n ja USA:n vapaakauppasopimuksen salailuun kohdistuva kritiikki perusteltua? On ja ei, kirjoittaa A-studion toimittaja Hanna Säntti.

politiikka

– Suurin ongelma on se, että neuvottelut ovat salaisia.

Näin kiteytti yksi aktivisti huolensa alkuviikolla puhelimessa.

EU:n ja USA:n vapaakauppasopimus on herättänyt aktivistit Atlantin molemmilla rannoilla. Epäluulot ovat heränneet, kun neuvotteluita on valmisteltu kabineteissa ja ääneen ovat etukäteen päässeet erityisesti yritykset. Kriitikot pelkäävät, että lopputuloksena on maailma, jossa suuryritysten valta kasvaa entisestään.

Molemmat osapuolet ovat toki yleisellä tasolla kertoneet, mitä ne tavoittelevat. Sitäkin on hiukan sivuttu, mistä ainakaan ei pitäisi neuvotella. Sekä komissio että Suomi esimerkiksi vakuuttavat, ettei sopimus pakota Eurooppaa avaamaan ovia apposen auki geenimuunnelluille GMO-elintarvikkeille.

Mutta totta, tarkkoja sopimustekstejä ja tavoitetta emme ole nähneet julkisuudessa. Onko kritiikki salailusta siis perusteltua?

On ja ei.

Kansalaisjärjestöjen ja muiden kriitikoiden esiin nostamat kysymykset tekevät neuvotteluista varmasti entistä hikisemmät molemmille kauppamahdeille. Olisi epäilemättä paljon helpompi hieroa sopua ihan virkamiesporukalla, ilman milloin mistäkin huolestuneita kansalaisia. Mutta se nyt vain ei ole realistista. Demokratioissa on tapana keskustella isoista asioista myös julkisesti.

Mutta ei vaatimus täydellisestä avoimuudestakaan ole ihan realistinen. Näin arvioi jopa professori Martti Koskenniemi, joka on yksi vapaakauppasopimuksen näkyvimmistä kriitikoista Suomessa. Kansainvälisen oikeuden tuntijan mukaan neuvotteluihin liittyvä investointisuojasopimus on jopa suoranainen uhka demokratialle.

Neuvotteludynamiikkaa professori arvioi kokemuksesta. Koskenniemi työskenteli vuosia ulkoministeriössä – ja neuvotteli sopimuksia.

Neuvotteluiden käyminen täysin avoimin kortein johtaisi loputtomaan politikointiin. Kävisi kuten ilmastoneuvotteluissa, joissa on pyritty poikkeukselliseen avoimuuteen. Propagandasota on ollut armotonta, ja lopputulos tiedetään. Jäätiköt sulavat, mutta mikään ei etene, kun kaikki keskittyvät irtopisteiden keräämiseen.

Mutta jos täysi avoimuus ei ole mahdollista, mikä olisi?

Varmaankin se, ettei sen paremmin komissio kuin jäsenmaiden poliittinen eliittikään vähättelisi ongelmia. Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb lienee perusoptimisti. Vapaakauppaneuvotteluissa stubbilainen No problems -tiedotuslinja ei kuitenkaan vakuuta.

Vapaakauppasopimukseen liittyy isoja mahdollisuuksia, mutta myös suuria uhkia ja arvokysymyksiä. Näistä uhista ja arvoista on syytä keskustella niin avoimesti kuin mahdollista.

Keskustelun aika on juuri nyt, kun Suomi ja muut jäsenmaat voivat vielä painaa jarrua ja hioa komissiolle annettua neuvottelumandaattia.

Lisää aiheesta illan A-studiossa TV1:ssä klo 21.05.