Maailmalla menestyneen Esko Männikön maalaukselliset valokuvat täyttävät Taidehallin

"Ajattelin, että rupeen kuvaamaan noita lintuja sen sijaan, että niitä ammuskelen", kertoo taiteilija Esko Männikkö valokuvauksen aloittamisesta nuoruudessaan. Nyt Männikkö on yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä valokuvataiteilijoista. Hänen töitään nähdään kuitenkin vain harvoin Suomessa.

kuvataide
Vanhempi mies istuu tuvassaan kumisaappaat jalassa ja polttelee sätkää.
Esko Männikön kuva Savukoski 1994, sarjasta Naarashauki.Esko Männikkö

Esko Männikön töitä on vaikea mahduttaa Helsingin Taidehalliin. Tuottelias taiteilija on raahannut satoja kehystettyjä valokuviaan Helsinkiin Oulusta, mutta kaikki eivät edes mahdu esille. Näyttelyssä on arviolta kolmisensataa teosta, vieri vieressä.

- En minä tarkkaa määrää tiedäkään. Onhan se hyvä, ettei tartte tyhjiä seiniä näytellä, sanoo Männikkö.

Pudasjärvellä syntynyt ja Oulussa asuva Esko Männikkö on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä ja parhaiten myyneistä valokuvataiteilijoistamme, mutta vaatimaton kursailu käy ilmi kaikista hänen vastauksistaan. Omat galleristit New Yorkissa ja Berliinissä, Deutsche Börse -valokuvauspalkinto, lukuisia näyttelyitä eri puolilla maailmaa, töitä arvostetuissa kokoelmissa - mutta haastattelut ja itsensä esiintuominen eivät silminnähden ole Männikön mieleen.

Suomessa Männikön töitä nähdään harvoin, ja siihenkin syyksi taiteilija antaa vähättelevän vastauksen.

- Oon niin helvetin laiska luonne. Noita ulkomaan näyttelyitä on ollu sen verta, ettei sitä jaksa joka paikkaan lähteä. Ja harrastan mä aika paljon sitä ahvenenongintaakin vielä.

Ajan jäljet maalaavat valokuvia

Valkoisen veistoksen kasvot ovat pahasti rapistuneet ja mustan lian peitossa.
Männikön kuva Nimetön 3 Blues Brothers -sarjasta.Esko Männikkö

Berliiniin, Tukholmaan ja New Yorkiin Männikkö on kuitenkin ehtinyt viime vuosina pitämään näyttelyitä. Nyt hänen töitään on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa laajassa retrospektiivissä. Täällä näkyy vieri vieressä Männikön lukuisat sarjat: Pohjoisen poikamiehet, autiotalot, tuikeat eläintarhan apinat, lempeäkatseiset hevoset ja ränsistyneet hautausmaapatsaat.

Eri sarjojen samanlainen luontoa ja ajan jälkiä kuvaava maalauksellinen ote kulkee läpi näyttelyn.

- Tykkään siitä, että aika näkyy asioissa. Nykyaikana sitä ajankulua yritetään peitellä. Botoxia takapuoleen ja kauneusleikkauksia silmäluomeen. Vanhat rakennuksetkin hävitetään hyvin nopeaan.

Kivääri vaihtui kameraan metsällä

Suomalaisessa kuvataiteessa näkyy harvoin taideinstituution ulkopuolelta ponnistaneita taiteilijoita, itseoppineita mestareita. Männikkö on juuri sellainen - vaikka muistaa mainita, että sentään viikon mittaisen vedostuskurssin on käynyt.

Lähikuva hevosen silmästä.
Esko Männikön kuva Untitled 11.Esko Männikkö

- Monta asiaa osaisi tehdä paremmin, jos olisi käynyt kouluja. Mutta se voi johtaa myös tasapäistämiseen. Nykyisinhän koulunkäynti on täysin erilaista. Minun aikana opeteltiin asioita ulkoa, nyt on vaikka mitä mediaa ja draamaa, tuumii Männikkö.

Männikkö tarttui kameraan metsällä ja opetteli valokuvauksen itse.

- Isäukon matkassa oon vaahtosammuttimen kokoisesta kakarasta metällä kulkenut. Jossain vaiheessa mukaan tuli valokuvaus ja se oli niin mielenkiintoista hommaa, että ajattelin, että rupeen kuvaamaan niitä lintuja sen sijaan, että niitä ammuskelen.

Luontokuvauksen tausta on pelkistynyt yksityiskohtaisiin valokuviin eläimistä. Niissä hevosen silmät tai flamingon muodot muodostavat kuin maalina uusia muotoja. Hevossarjakin sai alkunsa kuin varkain, tyttärien hevosharrastuksesta.

- Minun piti tyttäriä talleilla ootella, kun tallit oli niin kaukana, ettei viittiny välillä kotona käyä. Tuumin, että ryhdynpä kuvaamaan hevosia. Ja tilanne kääntyi niin päin, että en malttanut lähteä, että vielä yksi kuva, vielä yksi.

Eläintarhojen kuvista näkyy kiukku ja kauneus

Lähikuva mustan apinahahmon kasvoista.
Esko Männikön kuva Nimetön, sarjasta Harmony Sisters, 2007.Esko Männikkö

Hevoskuvista jatkumona kehittyivät Männikön kuvat maailman eläintarhojen asukeista.

- Noita näyttelyitä on tullut piettyä aika lailla ympäri mualimaa, niin aattelin sitte niitä eläintarhaeläimiä kuvata.

Lempeisiin, lämpimiin hevoskuviin verrattuina eläintarhoista on syntynyt kauniita, hyvin surullisiakin otoksia. Pistävimmät kuvat Männikkö on napsinut ihmisapinoista.

- Elinkautisvankejahan ne on. Välillä tekivät semmosia temppuja valokuvaajalle, että oikein hävetti olla siellä kameran kanssa liikkeellä. Ovat mulle suurinpiirtein keskisormea näyttäneet, että alahan lähteä nostelemaan.

Taidehallin laaja Esko Männikkö näyttely on harvinaista herkkua Suomessa ja nopeasti ohi, sillä valokuvat ovat esillä vain maaliskuun alkuun asti. Sen jälkeen näyttely jatkaa Turkuun ja mualimalle.