"Suomalainen markkinoija on paskahousu pelkuri"

Jari Parantainen on kirjoittanut useita markkinointiin ja yrittämiseen liittyviä kirjoja ja toiminut muun muassa talouslehtien kolumnistina. Hänen mukaansa suomalaisten pienyrittäjien markkinointi on mitätöntä vikinää nurkassa.

Sissimarkkinointi
Alastomia mallinukkeja
Rita Trötschkes / YLE

Yritys tarvitsee aina jonkinlaista markkinointia, jos se haluaa menestyä tai ylipäätään olla olemassa. Ennen markkinointiin tarvittiin isot rahat, nykyään voi saada paljon asiakkaita hyvin pienillä summilla tai jopa ilmaiseksi, kertoo Parantainen.

- Sissimarkkinointi on yksityisyrittäjille alun perin keksitty. Olen yksityisyrittäjä ja yksin yrittäjä vielä kaiken lisäksi. Alun perin köyhä ja nykyisin varakas tietysti, kun minä olen harrastanut sitä sissimarkkinointia.

Sissimarkkinointi keksittiiin Parantaisen mukaan jo paljon ennen sosiaalista mediaa.

- Se on vanha juttu, yksi maailman tunnetuimmista markkinoinnin alalajeista. Aikanaan amerikkalainen Jay Conrad Levinson kirjoitti siitä ensimmäisen kirjan 80-luvulla.

Sissimarkkinoinnin taustalla on Levinsonin ajatus, että suuren yleisön voi tavoittaa muutenkin kuin käyttämällä suuria summia tv-mainoksiin tai lehtimainoksiin, joilla rahastetaan viimeisen päälle yrittäjiä.

- Levinson huomasi, että onhan sitä miljoonia keinoja ohittaa nämä perinteiset portinvartijat ja mennä sen suuren yleisön kimppuun jollain muulla tavalla, joka ei maksa paljon rahaa, vaan on enemmänkin sellaista järkeä vaativaa ja ketteryyttä edellyttävää, tällaista hyvin maalaisjärkistä toimintaa.

Nurkassa vikisevä paskahousu

Nykypäivinä sissimarkkinointi tapahtuu ennen kaikkea internetissä.

– Toki ne vanhatkin konstit toimivat ja niille jossain mielessä tulee lisää tilaakin, kun kaikki menee verkkoon, mutta kyllä sanoisin, että osa siitä alkuperäisestä tarpeesta, josta sissimarkkinointi lähti liikkeelle, niin kyllähän se tilanne on nyt muuttunut aivan toisennäköiseksi. Nyt jokainen halukas saa äänensä suurelle yleisölle kuuluviin siellä netissä, jos sen fiksusti tekee, Jari parantainen toteaa.

Se on sillä tavalla, että jos markkinointi ei herätä tunteita, niin se on yhdentekevää.

Jari Parantainen

Kuluttajat elävät mainostulvassa. Mainonta tulee vastaan kadulla, lehtien sivuilla, radiossa, televisiossa, netissä. Erilaiset sosiaalisen median areenat ovat mahdollistaneet sen, että kuka tahansa voi markkinoida aivan ilmaisellakin, mutta kuinka saadaan aikaiseksi näkyvää mainontaa.

– Kyllähän se on näin, että keskimääräinen suomalainen markkinoija, toimi sitten Facebookissa tai netissä yleensäkään tai muissakin medioissa, niin hänhän on noin lähtökohtaisesti paskahousu pelkuri. Kaikki jotka uskaltavat tehdä vähääkään ärhäkämpää, sellaista, joka saattaa osan yleisöstä suututtaakin, saa sitten tuloksia aikaiseksi, Parantainen tykittääi.

Parantaisen mielstä Suomessa ei ole ongelma markkinoin osaamisessa. Ongelma on juuri uskaltamisessa. Mainonnassa pitäisi uskaltaa muun muassa ärsyttää.

– Se on sillä tavalla, että jos markkinointi ei herätä tunteita, niin se on yhdentekevää. Aina kun se herättää tunteita, se herättää myös kielteisiä tunteita. Se on tavallaan sellaisen hyvän markkinoijan tietämä asia, että aina kura lentää, kun kampanja onnistuu.

– Tällainen mitättömyys... että vikisen tuolla nurkassa hiljaa. Se on varmaan totta, mitä suomalaisista sanotaan, että me olemme usein liian vaatimattomia. Minusta sellainen vaatimaton markkinoija ei välttämättä kauhean kauan siinä sinnittele ennen kuin rahat loppuu.

Viesti vaikka vessapaperiin

Jari Parantainen muistuttaa, että markkinointiin on edelleen muitakin käyttökelposia kanavia kuin internet – vain mielikuvitus on rajana.

Lähtökohtaisesti 99 prosenttia yrittäjistä sössii messunsa pahan kerran.

Jari Parantainen

– Mielestäni se on hyvä esimerkki, mistä Levinson aikanaan aloitti. Hän otti käyntikorttinsa kääntöpuolen käyttöön markkinoinnissa. Minä itse ole esimerkiksi painattanut mainoksiani vessapaperiin ja jakanut sitä asiakkaideni vessat täyteen. Paikkoja on valtavasti ympäristössä joka paikassa näkyvissä, kun pitää vain silmänsä auki.

Silti, myös internetin mahdollisuuksia on Parantaisen mielestä hyödynnetty vasta hyvin rajallisesti.

– Kyllähän netti on hirveän hyödyntämätön. Tapaan kouluttajana esimerkiksi matkailuyrittäjiä ja moni heistä edelleenkin kuvittelee, että hän on olemassa, vaikka hän ei näy netissä. Suurimalle osalle matkailijoita sellaista yritystä ei ole edes olemassa, joka ei netissä näy, saati, että näkyisi sitten vielä erityisen hyvin.

Myös erilaiset messut jäävät yrittäjiltä Parantaisen mielestä usein hyödyntämättä.

– Lähtökohtaisesti 99 prosenttia yrittäjistä sössii messunsa pahan kerran, eli tulee sieltä – kalliilta reissulta – tyhjin käsin takaisin.

Parantainen kritisoi, että moni yrittäjä käyttää messuvisiittinsä vaihtamalla kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa.

– Sehän on sellainen homma, että messumatkalle pitää panna selkeä tavoite. Sieltä kaivetaan asiakasehdokkaita vähintään sata, jos messut kestävät useita päiviä. Se tarkoittaa, että sinulla on nimet, osoitteet, puhelinnumerot ja niiden ihmisten lupa ottaa yhteyttä tästä asiasta. Ennen kuin se tavoite on kasassa, siellä ei jaaritella kavereiden kanssa sanaakaan. Se on raakaa työntekoa ja päälle käymistä.