Perusvoide ja kortisoni hallitsevat yhä atoopikon lääkekaappia

Kuivasta ihosta tai atooppisesta ihottumasta kärsivät kokeilevat kuivimpina aikoina monenlaisia apukeinoja hedelmistä erilaisiin öljyihin ja vitamiinilisiin. Lääketiede vannoo silti yhä perusvoiteiden, kortisonin ja valohoidon nimiin. Muiden konstien hyödyistä kun ei ole näyttöä.

terveys
Nainen levittää kosteusvoidetta kädelleen.
YLE / Lahti

Talvi tuli myöhään, mutta näkyy heti vastaanotolla, vaikka kesä oli hyvä, sanoo ylilääkäri Minna Mörtenhumer Keski-Pohjanmaan keskussairaalan ihotautipoliklinikalta.

– Atooppinen ihottuma on taas röyhähtänyt niin kuin tyypillisesti pakkasilla. Iho tahtoo ärhäköityä ja on taas kulunut pitkä aika kesästä, jolloin iho voi parhaiten ja vastustaa parhaiten ihottumaa.

Kärsi sitten kuivasta ihosta ylipäänsä tai atooppisesta ihottumasta, lääkärin ohjeet ovat samat:

– Kyllä se ensisijainen hoito on perusvoide. Säännöllinen rasvaus 1-2 kertaa päivässä. Talvella iho tarvitsee vähän rasvaisempaa voidetta, kesällä pärjätään vähemmällä tai joskus jopa ilman voiteita. Mutta kyllä iho nyt tarvitsee voiteita, oli sitten atooppinen tai muuten vain kuiva iho.

Ei ole olemassa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan perusvoiteita pitäisi vaihdella, jotta iho ei tottuisi liikaa. Mörtenhumer muistuttaa silti, että eri kohdissa ja erilaisissa tilanteissa iho kuitenkin tarvitsee erilaisia voiteita. Oikea löytyy etsimällä.

– Kannattaa aloittaa keskirasvaisesta, ja jos tuntuu liian rasvaiselta, vaihda kevyempään. Perussääntö on, että jos voide kirvelee, vaihda rasvaisempaan. Apteekeissa on iso, iso valikoima erilaisia perusvoiteita, joista yleensä aina löytyy sopiva.

Luonnontuotteilta puuttuu näyttö

Varsinaisen atooppisen ihottuman ensisijainen hoito on kortikosteroidi, tutummin kortisoni, sanoo ylilääkäri Minna Mörtenhumer. Jos siitä ei ole apua, vika on käytössä:

– Silloin käytetään liian vähän, samoin kuin todennäköisesti perusvoidettakin. Se on se ongelma, että sipaistaan vähän sinne tänne ja kun ihottuma pikkuisen paranee, käyttö lopetetaan.

Nykyohjeen mukaan kortisonia pitää käyttää kunnon kuurina, kunnes ihottuma on poissa. Ja heti kun ihottuma palaa, siihen isketään taas kortisonilla.

Se on se ongelma, että sipaistaan vähän sinne tänne ja kun ihottuma pikkuisen paranee, käyttö lopetetaan.

Ylilääkäri Minna Mörtenhumer kortisonivoiteesta

Talvisten iho-ongelmien kanssa painivat turvautuvat kuitenkin moniin muihinkin keinoihin avokadosta vitamiinilisiin ja maitohappobakteereista erilaisiin öljyihin. Ylilääkäri ei lämpene näistä valtaosalle näytön puutteen vuoksi.

Ainoastaan maitohappobakteerien tehosta alkaa olla riittävästi tutkimusta, tosin niistäkin puuttuu pitkäaikaisseuranta. Näyttää kuitenkin siltä, että kun maitohappobakteerieita aletaan syödä jo raskauden aikana ja jatketaan lapsen synnyttyä, atooppisen ihottuman ilmaantuvuus pienenee.

– Rutiininomaisesti ei voi suositella, koska pitkäaikaisseuranta vielä puuttuu, sanoo Mörtenhumer.

Stressin torjuminen sisäistä hoitoa

Ihmisillä on kokemuksia myös erilaisten luontaistuotteiden antamasta avusta. Esimerkiksi kookosrasva ei saa ylillääkäriltä siunausta, muttei täyttä tyrmäystäkään:

– Öljy kuin öljy tai rasva kuin rasva, voihan ihoa voidella vaikka oliivi- tai rypsiöljyllä, jos se tuntuu miellyttävältä.

Kookosrasva ei kuitenkaan kosteuta eikä sen sisäisen käytön voimasta ole näyttöä. Helokkiöljyn helpottavat vaikutukset olivat pinnalla parikymmentä vuotta sitten, mutta sitä tarvittaisiin Mörtenhumerin mukaan valtavia määriä.

– Se oli hetken huuma, mutta mitäännäyttöä sen hyödystä ei ole.

Öljy kuin öljy tai rasva kuin rasva, voihan ihoa voidella vaikka oliivi- tai rypsiöljyllä, jos se tuntuu miellyttävältä.

Esimerkiksi avokadon syönnillä Minna Mörtenhumer ei näe mitään haittoja, mutta ihon rasvaisuuteen ne eivät vaikuta eivätkä paranna ihoa. Lääkäri niputtaa uskomushoitojen joukkoon kaikki aineet, joiden tehosta ei ole näyttöä.

Ulkoisesti näyttöä on siis vain perusvoiteiden, kortisonin ja valohoidon hyödyistä. Sisäisesti atopiaa voi torjua esimerkiksi pitämällä loitolla stressiä, jonka on todettu pahentavan oireita. Suun kautta nautittavaan lääkehoitoon päädytään vain äärimmäisen hankalissa tapauksissa.

– Paikallishoito on yhä kulmakivi, sanoo Minna Mörtenhumer.