Kaunokirjoituksen opetus kouluissa jäänee historiaan

Jos asiaa pohtivan työryhmän ehdotus menee läpi, vuoden päästä aloittavat ekaluokkalaiset oppivat ainoastaan tekstauskirjaimet.

Kotimaa
Koululainen kirjoittamassa vihkoon.
Yle

Myllypuron ala-asteen korttelikoulussa Helsingissä saatetaan harjoitella viimeisiä kertoja sidosteista käsialakirjoitusta eli niin kutsuttua tyyppikirjoitusta.

Kun luokan opettaja Hanna Miettinen näyttää s-kirjaimen sitomista muihin kirjaimiin, koko luokka hiljenee kuuntelemaan.

Ensin s-kirjaimen sitominen a:han piirretään sormella ilmaan, sitten pulpetin kanteen, ja vasta tämän jälkeen saa kaivaa harjoituskirjat pulpetista esille.

Eveliina Lindroth ja Sami Stracquadanio kertovat pitävänsä käsialaharjoituksista.

– Vaikka kyllä se on aika vaikeaa, tunnustaa Eveliina Lindroth.

Sami Stracquadanio on niin innoissaan käsialasta, että hän kirjoittaa kotonakin kaunolla tekstauksen ja tietokoneen sijaan.

Käsinkirjoituksen vähetessä kahdet erilaiset kirjaimet ovat liikaa

Jos perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelman perusteita pohtivan työryhmän ehdotus menee läpi, vuodesta 2016 alkaen kouluissa opetetaan ainoastaan tekstauskirjaimet. Käsialakirjoitus jää historiaan.

Käsialan harjotteleminen kehittää hienomotorisia taitoja ihan samalla tavalla kuin kuvataide tai käsityö.

Hanna Miettinen

Niin sanotun kaunon poisjättämisestä on keskusteltu jo pitkän aikaa, kertoo työryhmän puheenjohtaja, äidinkielen ja kirjallisuuden opetusneuvos Pirjo Sinko Opetushallituksesta.

Hänen mukaansa näyttää siltä, että koska käsin kirjoittamisen alue kapenee, kahdet erilaiset kirjaimet ja lisäksi tietotekninen kirjoittaminen alkavat olla liian paljon koululaisille.

– Sidostamisen harjoittelu vie määrättömän paljon aikaa. Opettajat ovat olleet hyvin tyytyväisiä tähän, että nyt on paremmin aikaa keskittyä paitsi tietotekniseen kirjoittamiseen myös ihan oikeasti luetun ymmärtämiseen, hyvien tekstien rakentamiseen, omaan ilmaisuun ja omaan ääneen, Sinko kertoo.

Nuoret hylkäävät kaunon jo muutenkin

Kaunon poisjättämista opetussuunnitelmasta ei ole juurikaan vastustettu, vaikka tietysti myös käsialaharjoitusten innokkaita puolustajia on. Pirjo Sinko sanoo, että työryhmän saama palaute on ollut yllättävänkin myönteistä. Äidinkielen opettajiltakin ajatus saa kannatusta.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Minna Harmanen kertoo, että aineen opettajat seitsemännellä luokalla ja lukiossa kohtaavat pääasiassa nuoria, jotka ovat jo hylänneet sidosteisen käsialan ja kirjoittavat tekstausta.

Nyt on paremmin aikaa keskittyä paitsi tietotekniseen kirjoittamiseen myös ihan oikeasti luetun ymmärtämiseen ja hyvien tekstien rakentamiseen.

Pirjo Sinko

– Se on jo käytännössä muuttunut, että nykyään kaunokirjoitusta käytetään todella vähän, Harmanen toteaa.

Käsialaharjoitusten tilalle äidinkielen opettajat toivovat sujuvampaa koneella kirjoittamisen taitoa.

– Sillä tavalla päästäisiin suoraan asiaan, eli tekstin muokkaamiseen ja sen miettimiseen, mitä on järkevä kirjoittaa.

Minna Harmanen on huomannut, että vaikka nuoret ovat tottuneita kirjoittamaan koneella, varsinkin aluksi koneella kirjoitettu teksti on hyvin puhekielistä.

– Sitä tekstiä tulee myös paljon enemmän kuin käsin kirjoitettuna, eli sitä pitää aika paljon muokata ja lyhentää.

Myllypurossa käsialatunneilla keskitytään parhaiten

Jäävätkö käsialaharjoitukset todella historiaan, sitä ei ole vielä päätetty.

Opetusneuvos Pirjo Singon johtaman työryhmän ehdotus äidinkielen ja kirjallisuuden opetussuunnitelman perusteista lähtee lausuntokierrokselle keväällä ja asia päätetään vuoden loppuun mennessä.

Uudet opetussuunnitelmat tulevat voimaan syksyllä 2016.

Myllypuron ala-asteen korttelikoulun 2B-luokan opettaja Hanna Miettinen on harmissaan tulossa olevasta uudistuksesta.

– Meillä lapset tuntuvat keskittyvän parhaiten käsialatunneilla. Lisäksi käsialan harjotteleminen kehittää hienomotorisia taitoja ihan samalla tavalla kuin kuvataide tai käsityö. Minun mielestäni käsiala on todella tärkeä asia, Miettinen painottaa.