Jari Tervo:  Kansalaiset eivät tottele

Kansalaiskeräys uuden lastensairaalan hyväksi on moderni kansanliike. Kansalaiset ovat huomanneet järjestelmän epäkohdan ja korjaavat vikaa omatoimisesti, kirjoittaa Jari Tervo.

Jari Tervo
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Uuden lastensairaalan rakentamiseksi järjestetty kansalaiskeräys on kansalaistottelemattomuutta. Kansalaiset ovat huomanneet järjestelmässä epäkohdan ja ryhtyvät korjaamaan sitä omatoimisesti. Ikkunoita ei tarvitse särkeä eikä hevosia hakata jääkiekkomailoilla. Kannatan hanketta lämpimästi.

Asiaa valaisee kasku vanhasta Neuvostoliitosta, syvän ja kirkkaan ja järjettömän oikeaoppisuuden vuosilta. Nuorta ja teräväpäistä Volodjaa huolestuttaa se, ettei kolhoosilla ole omaa traktoria. Oblastin johto on puolestaan aikatauluttanut kolhoosin traktorin hankinnan seuraavalle vuosikymmenelle.

Volodja puuhastelee pitkät illat liiterissä ja saa hämmästyttävästi rakennetuksi toimivan traktorin. Se puskee pakokaasua ja liikkuu ketterästi. Volodja esittelee luomuksensa ylpeänä kommunistipuolueen vastahakoiselle piirisihteerille. Tämän on myönnettävä, että traktori toimii kyllä käytännössä. Riemastuneena piirisihteeri keksii kuitenkin vian: ”Mutta toimiiko se teoriassa?”

Ei se tietenkään toimi teoriassa. Sama ongelma on myös uuden lastensairaalan kansalaiskeräyksellä. Sekin toimii vain käytännössä.

Viimeksi tämän teoriapuolen valuvian uuden lastensairaalan kansalaiskeräyksessä keksi peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.). Hänen mielestään ”kyllä meidän täytyy näillä yhteisesti kerätyillä verovaroilla kyetä huolehtimaan näistä merkittävistä hankkeista.”

Kansalaiskeräys uuden lastensairaalan hyväksi on moderni kansanliike. Se ei ole maailmanselitys.

Niin meidän tietenkin täytyisi, mutta kun järjestelmä ei toimi kansalaisten moraalin mukaan, niin mitä me sitten teemme. Vääntelemmekö voimattomina käsiämme ja ihmettelemme, miksi maailma ei toimi niin kuin hyvinvointivaltion teoria edellyttää? Vai ryhdymmekö sen sijaan toimiin?

Uuden lastensairaalan kansalaiskeräyksen lahjoittajien joukossa on ihmisiä poliittisen kentän joka laidalta. Tiedän tämän tarkkaan. Silti muutamat vasemmistopoliitikot karsastavat hanketta. He pelkäävät, että kansalaiskeräys on askel amerikkalaisen hyväntekeväisyysyhteiskunnan suuntaan. Siinähän pelkäävät. Se on askel terveen järjen suuntaan.

Elämässä käytännöllisyys voittaa aina ideologian. Vain politiikassa voi toimia päinvastoin, mutta ei kovin pitkään. Vasemmiston ei tarvitse tässä asiassa kuunnella oikeistoa. Riittäisi, kun se kuuntelisi niitä jäljellä olevia äänestäjiään.

Puolueet kutsuvat itseään mielellään kansanliikkeiksi. Viimeksi puheenjohtaja Jutta Urpilainen luonnehti demaripuoluettaan kansanliikkeeksi. Ei se ole sitä. Se on puolue. Kansanliikkeestä se eroaa siinä, että kansanliikkeen kohdatessaan se vähättelee tai vastustaa sitä.

Miten käy, kun pitäisi huolehtia vähemmän söpöistä, mutta yhtä sairaista ihmisryhmistä? Vastaan tähän näin: lapset ja naiset pelastetaan ensiksi.

Kansalaiskeräys uuden lastensairaalan hyväksi on moderni kansanliike. Se ei ole maailmanselitys. Sen tarkoituksena on hoitaa kuntoon yksi tarkasti määritelty asia. Liike on lyhyessä ajassa saanut parikymmentä miljoonaa euroa lahjoituksina yrityksiltä, yhteisöiltä ja yksityisiltä.

Hankkeen epäilijät ovat kantaneet huolta myös siitä, että kyllä tietysti söpöille lapsille annetaan rahaa, mutta miten käy, kun pitäisi huolehtia vähemmän söpöistä, mutta yhtä sairaista ihmisryhmistä.

Vastaan tähän näin: lapset ja naiset pelastetaan ensiksi. Ei kohteliaisuuden vuoksi eikä siksi, että keski-ikäiset miehet saisivat tuokion verran tuntea itsensä ritarillisiksi, vaan siksi, että heimot ja kansat ovat jo vuosituhansia sitten ymmärtäneet turvaavansa olemassaolonsa näin. Tämä on elämän peruskysymys.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija