Ukrainan kriisin tausta – demokratian valuvikoja

Ukrainan uusin poliittinen kriisi alkoi yllättäen, mutta sen syyt olivat nähtävissä jo ennakkoon.

Ulkomaat
Sadat kännykät hohtavat pimeällä.
Ukrainalaiset mielenosoittajat lauloivat kansallislaulun valaisten kännyköillä myöhään Kiovassa 14. joulukuuta 2013.Roman Pilipey / EPA

Ukrainan mielenosoitukset käynnistyivät marraskuun lopulla 2013, kun Ukrainan presidentti Viktor Janukovits oli päättänyt jättää EU:n kanssa neuvotellun assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen allekirjoittamatta. Tämä päätös oli mielenosoitusten laukaisija, mutta protestimielialaa oli Ukrainassa patoutunut jo vuosien ajan. Janukovits on vastalauseiden pääkohde, mutta ei ainoa. Kiovan ja muiden Ukrainan läntisten suurkaupunkien kaduilla mieltään osoittavat ihmiset ovat tyytymättömiä myös parlamentin epäluotettavaan toimintaan, poliisin väkivaltaan sekä poliittisessa ja taloudessa vallitsevaan korruptioon.

Viktor Janukovits nousi valtaan erikoisten vaiheiden jälkeen. Pääministerinä toiminut Janukovits julistautui vuonna 2004 pidettyjen presidentinvaalien voittajaksi. Sekä Ukrainassa että kansainvälisesti vaaleja pidettiin vilpillisinä. Seurauksena oli vastalauseiden aalto, joka jälkeenpäin nimettiin Ukrainan oranssiksi vallankumoukseksi. Sen seurauksena presidentinvaalien toinen kierros uusittiin ja presidentiksi nousi Viktor Justsenko.

Presidentti Justsenko ja suurinta oppositiopuoluetta, Alueiden puoluetta edustanut pääministeri Janukovits onnistuivat rauhoittamaan maata repineen poliittisen kiistan. Samalla sovittiin, että presidentin suuria valtaoikeuksia siirrettiin parlamentille.

Janukovitsin johtama Alueiden puolue voitti vuoden 2006 parlamenttivaalit. Vuonna 2010 hän voitti myös presidentinvaalit. Näitä vaaleja on yleisesti pidetty rehellisinä. Ukrainalaiset siis hylkäsivät demokraattisesti oranssin vallankumouksen nostamat johtajat.

Janukovitsin toimet presidenttinä ovat herättäneet suurta kritiikkiä. Vaalien jälkeen hän ja häntä tukeva parlamentin enemmistö vaihtoivat perustuslakituomioistuimen tuomarit. Uusi tuomioistuin hylkäsi vallankumouksen jälkeen tehdyt uudistukset ja valtaa siirtyi taas presidentille.

Kun maassa pidettiin taas parlamenttivaalit vuonna 2012, moni ehdokas esiintyi puolueista riippumattomana. Tultuaan valituksi monet näistä kansanedustajista liittyivät Janukovitsin ryhmään, mikä äänestäjien keskuudessa on lisännyt puhetta petturuudesta ja poliitikkojen epäluotettavuudesta. Yleinen käsitys Ukrainassa on, että poliitikot ajavat ensi sijassa omaa etuaan ja suojelevat valta-asemaansa, ja maan etu on vasta toissijainen asia.

Alueiden puolueella on läheiset suhteet talouselämää hallitseviin oligarkkeihin. Vuonna 2010 hallitus toteutti verolakien uudistuksen, joka miellytti talouseliittiä.

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith arvelee, että Ukrainan tilanne heijastelee eräissä muissakin entisissä neuvostotasavalloissa nähtyä poliittista kehitystä. Maassa on pyrkimys demokratian kehittämiseen. Vaalit sujuvat ainakin jotenkuten rehellisesti, mutta valittu johtaja horjahtaakin demokraattiselta tieltä.

Selitys tähän on Smithin mukaan se, että Neuvostoliiton perintönä neuvostotasavalloissa demokraattiset instituutiot ovat vielä heikot. Demokratian teoria ei mene yksiin käytännön kanssa ja demokraattiseen järjestelmään jää ”valuvikoja”.

Käytännössä tämä johtaa siihen, että poliittiset johtajat alkavat käyttää valtaa hieman enemmän kuin heidän viralliset valtaoikeutensa edellyttävät ja muuttuvat pikkuhiljaa itsevaltiaiksi.

EU-sopimus vai Venäjä?

Ukrainan poliittisen tulevaisuuden kulminaatiopiste oli 21.11.2013 hallituksessa hyväksytty päätös jättää vuosia EU:n kanssa neuvoteltu assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen allekirjoittamatta. Tämän päätöksen taustat ovat suurelta osin hämärän peitossa, mutta poliittiset asiantuntijat pitävät selvänä, että Venäjä käytti Ukrainaa kohtaan tiukkoja painostuskeinoja.

Presidentti Janukovitsille tehtiin selväksi, miten Ukrainan ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani Venäjä suhtautuu, jos Ukraina alkaa jatkossa suuntautua kohti Euroopan unionia. BBC:n mukaan Venäjä otti käyttöön Ukrainan-rajalla uudenlaisen tarkastuskäytännön, mikä teki rajan ylittämisen hyvin hankalaksi. Lisäksi mm. ukrainalaisten makeisten tuonti Venäjälle kiellettiin.

Venäjä tarjoaa Ukrainalle jäsenyyttä Venäjän, Valko-Venäjän, Kazakstanin ja eräiden muiden entisten Neuvostoliitosta eronneiden pienten valtioiden muodostamassa tulliliitossa, josta on myöhemmin määrä muodostaa Euraasian talousalue. Oli selvää, ettei Ukraina voi olla jäsenenä molemmissa, sillä molemmat sopimukset tarjosivat jäsenilleen mm. merkittäviä tullihelpotuksia.

Ukraina ei ole liittynyt Venäjän johtamaan tulliliittoon, mutta maa näyttää silti presidenttinsä johdolla kallistuvan itään. Joulukuussa Janukovitsin toiminta herätti Ukrainassa ja muuallakin suurta huomiota. Kun Kiovassa presidentin-vastaiset ja maan suuntautumista länteen vaativat mielenosoitukset riehuivat kiivaina, presidentti matkusti Moskovaan, missä hän solmi suuren taloussopimuksen Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Venäjä lupasi myös lainaa Ukrainan valtiolle. Janukovits antoi siis selvän viestin, että hän haluaa maansa nojautuvan itään.

Ukrainan talous on huonossa jamassa ja asiantuntijat povaavat tälle vuodelle syveneviä vaikeuksia Venäjältä saatavasta hätäavusta huolimatta. Pitkittyvät mellakat ja väestön kahtiajako eivät ainakaan helpota maan talousongelmia.