Sata vuotta täyttävä kotimainen animaatio kasvoi ryysyistä rikkauksiin

Suomalainen animaatioelokuva täyttää sata vuotta. Siinä missä kotimaisia animaatioita tehtiin alkuaikoina yksin, tehdään niitä tätä nykyä suurimmillaan sadan työntekijän studiossa.

kulttuuri
Miehen hattu on lähtenyt lentoon kovassa tuulessa.
Ruutukaappaus Muutama metri tuulta ja sadetta -animaatioelokuvasta.Hjalmar Edvard Löfving

Kotimaisen animaatioelokuvan tarina alkoi sata vuotta sitten vaatimattomissa olosuhteissa. Ensimmäiset animaatiot piirrettiin 1910- ja 1920-luvuilla. Niiden tekijöinä olivat yksittäiset piirtäjät, jotka toki toisinaan käyttivät apureita.

Animaation pioneereistamme ensimmäinen oli tiettävästi piirtäjä Eric Vasström. Hänen animaatioistaan yksikään ei ole säilynyt.

- Kritiikkien perusteella niitä on tehty esimerkiksi taikakynätekniikalla, jossa piirros näyttää tulevan tyhjästä. Niitä esitettiin elokuvateattereissa alkukuvina, ja ne kertoivat usein ajankohtaisista aiheista, sanoo kotimaisen animaation historiaan perehtynyt tutkija Tuula Leinonen.

Piirretään yöllä, myydään aamulla

Ensimmäinen kokonaan säilynyt suomalainen animaatio on puolestaan Hjalmar Löfvingin käsialaa. Lyhyt mutta kekseliäs _Muutama metri tuulta ja sadetta _(1932) on muutenkin harvinainen teos monien mainosten ja tietoiskujen joukossa.

- Löfving teki sarjakuvia, pilakuvia, animaatioita, monenlaisia kuvia. Hän olisi halunnut tehdä sarjakuvasankareistaan animaatioelokuvia, mutta käytännön syistä hän teki paljon mainoksia. Hän piirsi öisin ja lähti aamulla myymään töitä tai toimittamaan niitä mahdollisille tilaajille, Leinonen kertoo.

Tarinallista animaatioelokuvaa edusti tuona aikana myös muun muassa Ola Fogelbergin _Pekka Puupää _-animaatio.

Varhaista menestystä

Vuosien saatossa tarinoiden kertominen lisääntyi ja animaation eri muodot kehittyivät.

- Olen joskus miettinyt, että minne esimerkiksi kaikki Ylen vanhat nukkeanimaatiot ovat kadonneet, Leinonen sanoo.

Taiteellista arvostusta ja kansainvälistä menestystä tuli jo melko varhain. Yksi menestyjä oli Seppo Suo-Anttilan esineanimaatio _Impressio _(1967), jossa puupöydällä liikkuvat pullot juhlivat arvovaltaisilla kutsuilla, kunnes kuokkavieraasi tulee kuolema myrkkypullon hahmossa.

- _Impressio _voitti Mamaiassa Romaniassa Kultaisen pelikaanin. Se oli iso kansainvälinen festivaali, jossa tämä valittiin kaikista parhaaksi animaatioksi, Leinonen luonnehtii.

Paloja lapsille ja aikuisille

Television myötä animaatiosta tuli ärkeä osa lapsille suunnattua kotimaista elokuvatarjontaa. EsimerkiksiHinku ja VinkusekäKössi Kenguruolivat tunnetuimpia esimerkkejä 1960-luvulla alkaneesta pala-animaatioiden buumista.

Akvarelli seitsemästä veljeksestä.
Riitta Nelimarkan akvarellitöihin perustuva Seitsemän veljestä -animaatio on vuodelta 1979.Les films du paradoxe

- Sitä pystyi tekemään pienissä yksiköissä. Meillä oli paljon taiteilijapareja, jotka tekivät pala-animaatioita, kuten esimerkiksi Riitta Nelimarkka ja Jaakko Seeck. Koska Suomeen ei ollut syntynyt isoja studioita, niin tämä oli yksi tapa päästä tekemään animaatiota suhteellisen vaatimattomasti.

Leinosen mukaan pala-animaation estetiikassa on myös jotain samaa kuin 1960-luvun suomalaisessa muotoilussa.

- Ehkä siinä on sitä pelkistettyä designia, tutkija sanoo.

Myös ensimmäinen kotimainen pitkä animaatioelokuva oli pala-animaatio. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin _Seitsemän veljestä _(1979) vei pala-animaation ilmaisua äärimmilleen.

Animaatio lähtee lentoon

Animaation historian suurin muutos tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Kaikista elokuvan lajeista ja taiteista digitalisoituminen vaikutti välittömimmin animaatioelokuvaan.

Tietokoneella tehtyjen elokuvien läpimurto osui samoihin aikoihin Turussa 1990-luvulla alkaneen animaatioalan koulutuksen kanssa. Tätä nykyä animaatioelokuvan tekemistä voi opiskella jo useissa kouluissa eri puolilla maata.

Tulokset näkyvät jo, uskoo muun muassa Niko - lentäjän poika _-elokuvan ohjannut Kari Juusonen._

- Suomalainen animaatio on mielestäni paremmassa kunnossa nyt kuin koskaan. Meillä on koko ajan enemmän työpaikkoja alalla, enemmän tuotantoja, isompia ja pienempiä yksiköitä ja monenlaisia sisältöjä, kokenut ohjaaja latelee.

Niko ystävineen katselee täysikuuta Lapin pakkasissa.
Niko - Lentäjän poika -animaatio on vuodelta 2008. Se on saanut myös yhden jatko-osan.Anima Vitae ja Cinemaker

Tuula Leinonen arvioi, että animaation tekemisestä saa elantonsa Suomessa noin 500 henkilöä, jos pelianimaatiota ei lasketa.

- Uskon, että vielä parempaan ollaan menossa seuraavan kymmenen vuoden aikana, Juusonen sanoo ja elättelee toiveita kotimaisesta riippumattomasta animaatioelokuvasta, joka seuraisi näytelmäelokuvan puolella mallia näyttäneiden _Rare Exportsin _(2010) ja _Iron Skyn _(2012) mallia.

Pelien siivellä studioiden aikaan

Myös suomalaisen pelialan viime vuosien menestys näkyy animaationtekijöiden työtilanteessa. Selvimmin tämä kehitys näkyy peliyhtiö Rovion perustamalla animaatio-osastolla, joka tottaa _Angry Birds Toons _-piirrossarjaa.

Studiomaisella osastolla on tällä hetkellä sata työntekijää. Suomen toiseksi suurin studio on Niko-elokuvat tuottanut Anima Vitae, joka sekin työllistää kymmeniä animaationtekijöitä. Se on valtava määrä, kun ottaa huomioon, miten vähäisellä tekijämäärällä suomalaisen animaation perinne on syntynyt.

Kari Juusonen ohjaa nyt vihaisia lintuja Roviolle. Hän uskoo, että tietokoneella tehdyt animaatiot voivat vielä synnyttää vastareaktion.

- Koko markkina tuntuu olevan ihan kyllästymispisteessä. Kaikki tehdään tietokoneella, mikä tekee kaikesta muusta tekniikasta eksoottista ja uudestaan kiinnostavaa. Kyllä minä luulen, että tässä voi jonkinlainen muiden tekniikoiden renessanssi vielä koittaa.