Näkökulma: Solidiumin suojamuuri vuotaa – poliitikot eivät ole turvassa

Poliitikkojen suojamuuriksi rakennettu Solidium on epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään – poliittisen keskustelun hillitsemisessä. Valtio voisi omistaa pörssilistattuja yhtiötä mainiosti muillakin tavoilla kuin ”täysin itsenäisesti” toimivan Solidiumin kautta. Siis juuri kuten ennen tehtiin.

Näkökulmat

Kun Solidium perustettiin oli sillä kaksi tehtävää. Toinen, se virallinen tehtävä, oli ”vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa taloudellista arvoa”.

Toinen tehtävä oli jotain aivan muuta, eikä sitä ole kirjoitettu Solidiumin ”perustamiskirjaan”. Eikä oikein voisikaan. Tehtävä voisi kuitenkin kuulua kutakuinkin näin: ” Poliitikkojen ja ennen kaikkea avainministerien suojelu, niiltä kiusallista tilanteilta, joihin he usein joutuvat, kun valtio lisää tai vähentää omistustaan osaomistamissaan pörssiyhtiöissä tai muuten puuttuu omistajana niiden toimintaan.”

Solidium siis perustettiin ottamaan vastaan polliittinen arvostelu, joka liittyi valtion omistuksiin pörssiyhtöissä. Systeemi ei kuitenkaan tunnu toimivan.

Tapahtui viime aikoina

Mitä tapahtui, kun valtion Solidiumin kautta osaomistama kaivosyhtiö Talvivaara oli joutumassa perusteellisiin vaikeuksiin kipsisakka-altaiden vuotojen takia? Valtio hyppäsi apuun.

Apuna tarjottiin rahaa, jota Talvivaaran oli vaikea saada muualta. Solidium suojasi omistustensa arvoa ja kertoi uskovansa, että Talvivaarasta voidaan vielä saada irti kannattavaa kaivostoimintaa. Kone toimi. Talvivaara sai lisää aikaa ongelmiensa selvittelyyn.

Mitä tapahtui, kun niin ikään valtion Solidiumin kautta osaomistama, taseongelmista pahoin kärsivä Outokumpu kertoi löytäneensä yhtiön pari vuotta aiemmin hankituille ongelmaosille ostajan ja tarvitsevansa kaupan yhteydessä pääomittajaa?

Valtio riensi Solidiumin kaapuun pukeutuneena apuun, ja Outokumpu sai rahaa sekä lisää aikaa ongelmiensa ratkomiseen.

Ja viimeisimpänä Rautaruukki-kauppa ruotsalaiselle SSAB:lle. Valtio siunasi kaupan Solidiumin suulla, ja perusteena oli jälleen kerran omaisuuden arvon ja suomalaisten työpaikkojen turvaaminen.

Valuvikahan se siellä

Kaikki edellä mainitut saattavat olla onnistuneita liiketoimia. Yhtä hyvin ne voivat olla myös täysiä epäonnistumisia. Sellaista osakesijoittajan arki on. Aika näyttää, olivatko arviot oikeita. Solidium voi siis sijoitusmielessä toimia.

Mikä sitten menee vikaan? Nuo kaikki edellä mainitut mahdolliset onnistumiset ovat toisesta näkökulmasta ehdottomia epäonnistumisia. Kaikissa noissa tapauksissa arvostelun kohteeksi on joutunut poliitikko. Käytännössä vähintään omistajaohjausministerin salkkua kantava ministeri, joka tätä nykyä on Pekka Haavisto (vihr.).

Eilen tapaamani Haavisto sanoikin, että puhuttiinpa Solidiumista mitä vain, vastuu sen tekemisistä näyttää kaatuvan poliitikkojen syliin joka tapauksessa.

Solidiumin tapaus opettanee sen, että poliitikot eivät ole omistajuuteen liittyvissä asioissa turvassa niin kauan kuin valtio omistaa pörssiosakkeita. Ja pörssiomistusten lisäksi on vielä finnairit ja muut strategiset omistukset.