Lavatanssin taika ei himmene

Lavatanssikulttuuri kukoistaa myös sydäntalvella. Tosiharrastajien harmiksi moni tanssipaikka on viime vuosina lopettanut toimintansa, ja erityisesti viikkotansseille on kysyntää. Tangon yhdistämä pariskunta on jatkanut tanssin ilosanoman levittämistä jo viisitoista vuotta. Konkareiden mukaan kaljoittelu on katoamassa tanssilavoilta

ilmiöt
Tanssit Kuikan lavalla
Elina Kinos / Yle

Lauri ja Riitta Pitkäsen rakkaustarina sai alkunsa tammikuisissa tansseissa 16 vuotta sitten.

- Tapasimme Kartanon Kievarilla, Lauri haki tanssimaan. Se taisi olla tango, mikä on meidän molempien intohimo, Riitta kertoo.

Parin tanssiaskeleet sopivat yhteen niin hyvin, että harrastuksesta on muotoutunut myös yhteinen ammatti. Vuonna 2005 Lauri Pitkänen perusti keskisuomalaisen lavatanssiseuran Tanssin Taikaa ry:n. Tänä päivänä yhdistykseen kuuluu yli 1200 jäsentä. Pariskunta myös omistaa yhdessä Kartanon Kievarin, mistä kaikki aikanaan sai alkunsa.

Painivasta pojasta tuli tanssiva mies

Lauri Pitkänen haaveili jo pienenä poikana tanssimisesta.

- Olisin halunnut balettikouluun, mutta vanhemmat veivätkin painikurssille. Tanssi kuitenkin tuli kuvioihin, kun isosiskon kaverit alkoivat pyörittämään mukanaan, Lauri muistelee.

Tämän päivän tanssija ei halua ryyppytouhua.

Pariskunta on ohjannut lavatanssikursseja Jyväskylän seudulla 15 vuotta, ja nähnyt tanssikulttuurin monet kehitysvaiheet. Yksi unelma toteutui vuoden alussa, kun yhdistyksen puuhamiehet pääsivät aloittamaan keskiviikkotanssit Jyväskylän Seppälässä.

- Kaikki natsasi kohdalleen nopeasti, kun löytyi sopiva yhteistyökumppani pyörittämään kahvilapalveluita. Perjantaina kun tehtiin vuokrasopimus, niin keskiviikkona jo tanssititin.

Ryyppytouhut eivät kuulu tanssilavalle

Uudelle tanssipaikalle oli harrastajien parissa kysyntää.

- Laji on ollut alamäessä koko Suomessa ja joka vuosi useampi paikka sulkee ovensa. Täällä oli kuitenkin tarvetta viikkotansseille paikassa, missä mennään tanssin ehdoilla.

Pitkästen mukaan monessa tanssipaikassa painotetaan nykyään anniskelua, mikä ei miellytä tosiharrastajia.

- Tämän päivän tanssija ei halua sitä ryyppytouhua. Ehkä yksi drinkki otetaan, mutta sen lisäksi halutaan lattiatilaa ja hyvää musiikkia.

Vaikka lavoilla on tanssittu jo maailman sivu, on lajin ohjattu harrastus- ja yhdistystoiminta Suomessa varsin nuorta.

Kaikkein tärkein on vaihtoaskel.

- Suomeen alkoi tulla lavatanssiseuroja 1990-luvulla. Sitä ennen kilpatanssiseurat opettivatseuratansseja vähän niinkuin pakkopullana. Ensi perustettiinSuomen Seuratanssiliitto (siirryt toiseen palveluun)ja sen alaisuuteen sitten seuroja.

Nykyään lavatanssiseuroja on Suomessa viitisenkymmentä ja niissä muun muassa koulutetaan uusia ohjaajia.

Vaihtoaskeleilla pääsee pitkälle

Lavatansseihin puolivahingossa eksyvää maallikkoa tosiharrastajien vaivattoman näköinen meno saattaa hirvittää. Pitkästen mukaan myös kursseja käymättömät "luomutanssijatkin" mahtuvat sekaan, eikä ketään katsota pitkään. Kursseja myös löytyy ympäri Suomea alkeista alkaen.

- Edellytyksenä on, että osaa kävellä saliin sisään, Riitta kannustaa.

Tansseissa pääsee pitkälle muutamalla peruskuviolla.

- Kaikkein tärkein on vaihtoaskel, se opetellaan ensimmäisenä ja sillä voi tanssia vaikka koko illan tanssit, valssia lukuun ottamatta.