yle.fi-etusivu

Kouluruoan synnyttävä reilusti alle eurolla

"Ja siltä se sitten maistuu ja näyttääkin", toteavat monet oppilaat koulupäivän pääateriastaan. Kuntien keittäjät taiteilevat olemattomilla määrärahoilla ravitsemusmääräykset täyttävää ruokaa suurkeittiöissä, mutta yhä useampi nuori äänestää kukkarollaan lähikaupan tai kioskin tarjonnan puolesta. Meneekö keittiöissä tehty työ hukkaan, kun yhä useammalle annokselle ei ole enää ottajaa?

Kotimaa
Kouluruokamalli tarjottimella. Keitto, maito, sämpylä, voinappi ja jälkiruokapuuro.
Alle euron annokseksi täyttä tavaraa, joka pitää nälän.

Koulujen ruokailusta on jo vuosien ajan etsitty tehoja yhdistämällä koulujen keittiöitä suuremmiksi keskuskeittiöiksi. Suuntaus jatkuu edelleen, keskittämistä tuntuu yhä riittävän.

Tehoja haetaan myös määrärahoista ja hankintojen kilpailuttamisesta. Kotikeittiössä ei alle eurolla juuri kaurapuuroa ja näkkäriä kummempaa saa loihdittua, mutta koululaisten ruokailuun alle eurolla on silti synnyttävä ravitsemusmääräykset täyttäviä annoksia.

- Meille elintarvikkeet kilpailuttaa Joensuun hankintatoimi, joten niin sanotut volyymituotteet kouluruokailuun saadaan tietysti aivan toiseen hintaan, kuin kotikeittiöihin. Mutta tottahan se silti on, että 92 senttiä per ruokailija ei ole suuren suuri summa, toteaa Kontiolahden ruokapalvelupäällikkö Pirjo Partanen.

Partanen on seurannut kouluruokailun muutoksia jo 80-luvun lopulta, ja vuodesta 1995 lähtien hän on ohjannut Kontiolahden kunnan yhdistynyttä ruokahuoltoa.

- Monenlaisia aikoja on eletty. Sellainenkin vaihe on nähty, että rahaa oli aivan reilusti koululaisten ruokailuun. Nyt määrärahat ovat suhteessa kutistuneet jo vuosia, kun ruoan hinta kohoaa jatkuvasti jyrkemmällä käyrällä, kun kouluruokailuun varatut määrärahat. Nollabudjetilla tässä parhaillaankin taiteillaan, Partanen kertoo.

Eniten ovat kallistuneet maito- ja viljatuotteet, sekä liha. Käytännössä se tarkoittaa koululaisten lautasella kautta maan sitä, että nauta on vaihtunut possuksi tai broileriksi, pehmeä leipä usein näkkäriksi, salaatit raasteiksi ja lohi tonnikalaksi tai seiksi. Maito on saanut rinnalleen vettä ja mehua.

Kontiolahdella ruokapalvelun tavoitteena on silti saada koululaisten lautaselle kaikki se, mitä aiemminkin. Ruoasta ei haluta nipistää.

- Kyllä niitä pakollisia säästöjä on nyt koetettava kaivaa henkilöstökuluista, koulutuksista ja vastaavasta. Lasten lautasilta ei haluta ottaa mitään pois, Pirjo Partanen kertoo.

Kolmannes päivän energiantarpeesta

Kouluruoka kattaa kolmanneksen nuoren energiantarpeesta. Ellei kouluruoka maistu, on syytä pysähtyä kuulostelemaan, mitä sen tilalle ilmestyy. Yläkouluikäiset ja lukiolaiset vilahtavat ruokakauppaan, kitskalle tai pikaruokapaikkoihin, mutta mukaan ei suinkaan aina tartu täyttävää ruokaa.

Kaupan kassoilta kerrotaan, että koulukkaiden matkaan lähtee lounasaikaan limpparia ja energiajuomia, munkkeja ja karkkia. Hedelmistä eniten ostetaan banaaneja. Myös erilaiset energiapatukat ovat löytäneet kohderyhmänsä.

Joillakin kouluilla on välipalamyyntiä, jonka suosio on suoraan verrannollinen kouluruokalistaan. Myös eri viikonpäivät vaikuttavat menekkiin.

- Kyllähän se meillä keittiössä näkyy, etteivät kaikki lapset ja nuoret saa viikonloppuna kotona mahaansa täyteen. Maanantaisin ruokaa menee usein selvästi enemmän, kuin keskellä viikkoa. Myös perjantaina selvästi tankataan viikonloppua varten, kertoo Päivi Kaikkonen Kontiolahden koulun keskuskeittiöltä.

Joensuun ruokapalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen pohtii, olisiko päättäjien aika käydä periaatekeskustelu siitä, mitä ja millaista ruokaa kouluissa halutaan tarjota.

Kun elintarvikkeiden hinta nousee vuodessa vaikkapa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettävät määrärahat prosentin verran, on aika helppo laskea sen takanojan kaltevuus, jolla ruokahuoltoa pyöritetään. Eurolla ei synny karjalanpaistia.

Joensuun ruokapalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen

- Elintarvikemäärärahat ovat nykyisin pahassa takanojassa siihen nähden, mitä vauhtia ruoan hinta nousee. Jos elintarvikkeet kallistuvat vuodessa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettäissä olevia määrärahoja korotetaan vaikkapa prosentilla, on aika helppo laskea, miksi tarjolla on sitä, mitä on, Mäkinen toteaa.

Karjalanpaistista turha uneksia

Ruokaan käytettävän rahan määrä per oppilas vaihtelee kunnissa, eikä vertailuluku aina kerro kaikkea. Hintalappu muuttuu muunmuassa sen mukaan, lasketaanko hinta sille mitä on valmistettu tarjolle, vai sille mitä syötiin.

- Joensuulaisen koululaisen tarjottimen hinta on tällä hetkellä keskimäärin yksi euro ja yksi sentti. Hintaan vaikuttaa se, onko kyseessä pieni alakoulun oppilas, vai yläkoululainen; annoskokohan muuttuu tietysti kohteen mukaan. Näillä määrärahoilla karjalanpaistista on turha unelmoida, kyllä raaka-aineet raamittuvat aivan toisenlaisiksi euron tarjottimelle, toteaa Joensuun ruokapalvelupäällikkö Mäkinen.

Mäkinen toivoo, että Joensuun uuden keskuskeittiön myötä tulevina vuosina olisi mahdollista tarjota kaksi eri vaihtoehtoa kouluruokaiijoille.

- Nykyisillä pannuilla ja linjastoilla olemme sidottuja yhden vaihtoehdon valmistukseen, mutta toivottavasti jatkossa voimme tarjota vaihtoehtojakin, Mäkinen toivoo.

Mäkinen sanoo, että varsinaista palautejärjestelmää kouluruoasta ei toistaiseksi ole. Asiakastyytyväisyyskysely antaa kuitenkin suuntaa siitä, mitä ruokailijat ajattelevat ja toivovat.

- Helmikuussa rukkaamme taas hieman ruokalistaa ja kevään kyselyssä saamme toivottavasti palautetta siitä, miten uudistus otetaan vastaan. Palautetta voi toki antaa kaupungin nettisivujen kautta jatkuvastikin, Mäkinen neuvoo.

Legenda kumiperunoista elää

Kouluruoka muuttui kaikille ilmaiseksi Suomessa vuonna 1948. Alkuaikoina oppilaat velvoitettiin keräämään marjoja, tai tuomaan esimerkiksi perunoita kotipelloista. Oppikouluissa ateriasta joutui maksamaan. Vuonna 1978 Suomi siirtyi peruskoulujärjestelmään, ja siitä lähtien kaikille peruskoululaisille on järjestetty kouluruokailu. Nykyisin myös toiseen asteen oppilaitoksissa on kouluruokailu tarjolla verovaroin.

Ilmaista kouluruokaa ei tosin ole olemassakaan, ja kenties niin ei pitäisi myöskään puhua. Oppilaitosten ruokahuoltoon tarvitaan joka vuosi sievoinen kasa veroeuroja, ennen kuin edes se euron annos on ruokailijan edessä tarjolla.

Kumiperunoista ja muistakin kouluruoan epäkohdista puhutaan usein, ja osa kritiikistä on epäilemättä paikallaan. Joistakin kouluruokaloista ovat opettajatkin väistymässä omien eväiden tai muun ruokatarjonnan ääreen, kun puolella eurolla kokoon kasattu keitto ei kertakaikkiaan puhuttele.

- Osa näistä kouluruokalegendoista on syntynyt keittiöiden kasvaessa. Kun esimerkiksi peruna joutuu matkaamaan useammankin tunnin kattilasta lautaselle, alkaa tärkkelyspitoinen raaka-aine tuntea olonsa hieman kumiseksi. Peruna on kuitenkin nopea keittää pienissä tarjoilukeittiöissäkin, joten tätä ongelmaa ei tarvitse sietää, miettii Kontiolahden ruokapalvelupäällikkö Pirjo Partanen.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Koulutus ja kasvatus

Euroja tiskiin, niin pääset päiväkotiin vierailulle – hinta jopa 600 euroa

Venäjä

Putin yllätysvierailulla Syyriassa – määräsi "Venäjän joukot vetäytymään"

Akuutti

Kun huuhaa valtasi terveysblogit – terveelliseksi väitetty ruoka voi olla jopa vaarallista

Huumausainerikokset

Jälleen iso huumetakavarikko Suomessa: Lastin arvo jopa 1,5 miljoonaa euroa