Tuoteselosteista ei ota selvää erkkikään – tässä muutaman selitys

Elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen tulkitseminen vaatii kuluttajalta laajat pohjatiedot. Ihmetystä aiheuttavat esimerkiksi GDA-merkintä, päiväykset ja natriumin määrä.

terveys
Asiakas nostamassa tavaroita ostoskorista kassahihnalle.
Kauppareissu kotitalousneuvoja Anna-Riitta Miettisen kanssa on opettavainen elämys.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat monilta osin pakollisia. Määräykset ovat yhteneväiset koko EU:ssa. Lisäksi Suomessa on ilmoitettava lain mukaan myös tiettyjen tuotteiden suolapitoisuus. Merkintäviidakko voi olla kauppareissulla kuitenkin puuduttava eikä aina kovin selkeä.

Turun kaupungin kotitalousneuvoja Anna-Riitta Miettinen selventää muutamaa epäselväksi koettua merkintää. Hänen mielestään kuluttajan pitää olla melko valveutunut ymmärtääkseen kaikki pusseihin ja paketteihin painetut tiedot.

- Välillä tuntuu, että yritetäänkö kuluttajalle esittää asia vähän eri valossa kuin mikä todellisuus lopulta on, Miettinen pohtii.

Viitteellinen päiväsaanti eli GDA

Valmistuotteissa näkee usein merkinnän, jossa esimerkiksi rasvan määrä on merkitty grammoina ja prosentteina.

- Kyse on GDA-merkinnästä, jossa jonkin ravintoaineen määrä tuotteessa ilmoitetaan suhteessa päivittäin kulutettavan energian määrään, Miettinen sanoo.

Esimerkiksi appelsiinilimsan GDA-merkinnässä annetaan tiedot: 250 ml, 92 kcal, 5 %. Se tarkoittaa, että kahden ja puolen desin lasillisesta saa 5 prosenttia koko päivän energiantarpeesta. Prosentti lasketaan viitteellisestä 2000 kilokalorin päivittäisestä energiankulutuksesta.

Kyse on melko uudesta merkinnästä, jolla pyritään kertomaan miten suuren osan suositellusta energiantarpeesta tuote sisältää. Merkintä ei ole pakollinen.

- Se on semmoinen merkintä, että se hämmentää paitsi minua, myös suurinta osaa kuluttajista, Miettinen myöntää.

Päiväysmerkintä

Tuotteisiin merkityistä päivämääristä keskustellaan paljon, mutta silti niiden tulkinta aiheuttaa edelleen päänvaivaa.

- Jos tuote aiotaan käyttää pikaisesti, päivämäärä ei ole niin tärkeä. Jos ostaa varoiksi, silloin päiväysmerkinnällä on suuri merkitys.

Päivämäärämerkintöjä on kaksi: viimeinen käyttöpäivä ja parasta ennen.

- Viimeisen käyttöpäivän jälkeen tuotetta ei saa enää käyttää.

Suola ja natrium

Tuotteen sisältämän suolan määrä voi olla merkittynä joko suolana tai natriumina. Jos ruokaan on merkitty natriumin määrä, suolan osuus on laskettava itse.

- Täytyy kertoa se natriumin määrä kaksi ja puoli kertaa. Silloin saadaan suolan määrä.

Vuonna 2016 tilanne muuttuu. Silloin astuu voimaan uusi EU-asetus, jonka mukaan sekä natrium että suola pitää merkitä suolana.

- Se tarkoittaa sitä, että ruoassa erikseenkin oleva natrium merkitään ruokasuolana.

Mikä on ruisleipää?

Ravintosuositukset muistuttavat syömään tarpeeksi kuituja. Hyvä kuitujen lähde on ruisleipä, mutta pelkkä ruisleiväksi kutsuminen ei vielä tee leivästä erityisen rukiista.

- Ainesosaluettelossa saattaa ruisleivässäkin olla ensimmäisenä vehnä. Ruisleivälle riittää, että ainesosaluettelossa on mainittu ruis ja sen määrä. Ruista saattaa olla vain kymmenen prosenttia, sanoo Turun kaupungin kotitalousneuvoja Anna-Riitta Miettinen.

Suomessa leipomoala on sitoutunut noudattamaan vuonna 2008 annettua suositusta, jonka mukaan ruisleiväksi kutsutussa leivässä vähintään 50 prosenttia viljaraaka-aineen määrästä on ruista.

Artikkelia muokattu 29.1.2014 klo 14:40: Loppuun lisätty maininta leipomoalan suosituksesta rukiin määrästä.