Museovirasto tuskin itkee Pasilan aseman perään

Keski-Pasilan massiivinen rakentaminen edellyttää uutta toimivampaa asemaa, arvioi kaupunkisuunnitteluvirasto. Keski-Pasilan rakentajan YIT:n suunnitelmissa vanhasta asemasta jääkin ainoastaan lattia ja laiturit. Museovirasto ei näillä näkymin heittele kapuloita rattaisiin.

Kotimaa
Pasilan aseman havainnekuva.
Pasilan aseman havainnekuva vuodelta 1987. Asemarakennus valmistui vuonna 1990.Yle Uutisgrafiikka / Arkkitehtitoimisto CJN Oy

Harvalle tulee ensimmäiseksi mieleen kauneus ja harmonia, kun aiheena on Pasilan asema. Aikansa arkkitehtoninen lapsi muistuttaa monen maallikon silmissä lähinnä vessan seinää. Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö sen sijaan heittäytyy lähes lyyriseksi rakennusta kiitellessään. Härön mielestä asemalta löytyvät kaikki korkeatasoisen arkkitehtuurin piirteet.

- Tämä on kiinnostava, välittävä, siltamainen elementti Itä- ja Länsi-Pasilan välissä, jo volyymi tekee tästä kiinnostavan. Eurooppalaisten rautatieasemien keskushallitraditio jatkuu täällä hienosti; rakenne ei ollenkaan hassummin toteutettu sekä teknisesti että esteettisesti kantavine rakenteineen ja sivusta

Kaikki on ajateltu hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Tämä on hienompaa uutta rautatiearkkitehtuuria, jota ei paljoa näe.

Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö

tulevine valoineen.

Matkustajamääriltään Suomen toiseksi suurin asema on ennen kaikkea toimiva ja palvelee tarkoitustaan, arvelee Härö.

- Jos katsoo liikennevirtoja, nousuja ylös ja laskeutumisia laitureille, niin kaikki on ajateltu hyvin ja tarkoituksenmukaisesti. Tämä on hienompaa uutta rautatiearkkitehtuuria, jota ei paljoa näe. Tässä on monia tyyppipiirteitä 80-luvun arkkitehtuurista alkaen julkisivun ja sisätilojen materiaaleista.

Suojella vai ei?

Kauniista sanoistaan huolimatta Härö ei usko, että asemaa olisi tarpeen – tai mahdollistakaan – suojella. Koko kysymys suojelun tarpeesta on Härön mukaan konstikas, koska rakennuksen arvo on suhteessa historiaan, joka Pasilan asemalla on varsin lyhyt. Kauneus taas on katsojan silmissä.

- Yleensä ajatellaan, että vaatii noin yhden sukupolven aikajännettä, jotta arkkitehtuuri kyettäisiin asemoimaan suojelunäkökulmasta kohdalleen. Jos nuorempia rakennuksia suojellaan, on kyse puhtaasti arkkitehtuurin laadusta, josta on yhtä monta mielipidettä kuin on kansalaisiakin.

Pasilan asema ja sen aikalaisrakennukset eivät Härön mukaan ole kovin suuressa suojeluhuudossa ainakaan vielä. Tätä kuvaa sekin, että myös aseman piirtäneen arkkitehtitoimisto Castrén-Jauhiainen-Nuuttilan toinen merkkiteos, Espoon kaupungintalo, on purku-uhan alla. Härö toivoo, että rakennuksille annettaisiin mahdollisuus.

- Tämmöiset 80-luvun lapset ovat sitä vaihetta, josta pitäisi aloittaa keskustelua; ei välttämättä suojelun, mutta käytön ja käytön kehittämisen näkökulmasta. Täytyy olla fiksua, toimivaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä.

Kaupunkilaisena ajattelen, että jos rakennetaan, niin rakennetaan sitten kunnolla.

Museoviraston osastonjohtaja Mikko Härö

Keski-Pasilan tarpeet etusijalla

Museovirasto ei ole ruuvannut kantaansa kiinni siitä, pitäisikö Pasilan asema varjella aikansa rautatierakentamisen tyylipuhtaana edustajana. Yksityishenkilönä Häröllä on asiasta kuitenkin vahva näkemys; Keski-Pasilan massiivisessa kehityksessä ei yksi asemarakennus paljoa paina.

- Keski-Pasila on niin keskeinen paikka Helsingin kehittämisessä ja kokonaisvolyymi on niin suuri, että se väistämättä murentaa tämän aseman olemassaoloa. Rakentaminen on niin iso ja niin merkittävä asia, että tuntuisi vaikealta viheltää peliä poikki aseman takia. Suojeluvirkamiehenäkin ymmärrän ja hyväksyn sen. Kaupunkilaisena taas ajattelen, että jos rakennetaan, niin rakennetaan sitten kunnolla.