Anoreksia on koko perheen sairaus

Laukaan teatterin ja Laukaan lukion yhteistyönä syntynyt näytelmä tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen – syömishäiriöön. Viime viikonloppuna ensiesityksensä saanut Irti minusta -näytelmä kertoo siitä, miten anoreksia ravistelee koko sairastuneen perhettä. Näytelmä oli rankka kokemus sekä tekijöille että yleisölle.

Kotimaa
Vyötärönympäryksen mittaus
Arja Lento / Yle

Noora on herkkä nuori tyttö, joka ottaa paljon paineita opiskelusta. Hän suorittaa elämäänsä ja haluaa pärjätä. Noora sairastuu anoreksiaan. Laukaan teatterin ja Laukaan lukion yhteistyönä tehty näytelmä kertoo, miten nuoren naisen anoreksia vaikuttaa koko perheeseen ja lähipiiriin.

Näytelmä on ennen kaikkea selviytymistarina. Sen tärkein viesti on, että kaikki ovat ainutlaatuisia sellaisina kuin ovat.

Nuoret näyttelijät harjoittelivat rankkaa tarinaa vajaan vuoden ja kävivät läpi laajan tunneskaalan.

– Minulla ei ole lähipiirissä ketään, kuka sairastaisi anoreksiaa. Uskon kuitenkin, että myös täällä koulussa joku aina kamppailee tällaisten asioiden kanssa, abiturientti Aino-Elena Riissanen sanoo.

Hän näyttelee anoreksiaa käsittelevässä näytelmässä Nooran siskoa Sirua, joka saa myös osansa Nooran kärsimyksistä.

– Siru on bilehirmu. Hän on todella erilainen kuin siskonsa. Siru haluaa pitää vain hauskaa, eikä hän välitä opiskelusta, Riissanen kuvailee roolihahmoaan.

Eroon suorittamisesta

Hanna Järvinen on Laukaan lukion opettaja, joka on ohjannut Irti minusta -näytelmän. Teos on hänen esikoisohjauksensa. Hän myöntää, että olisi päässyt helpommalla, jos olisi ohjannut esimerkiksi Prinsessa Ruususen. Ei hän kuitenkaan kadu valintaansa.

– Tämä on todella hieno käsikirjoitus ja vaikuttava tarina. Kyllä näytelmää tehdessä on käyty kaikki tunneskaalat lävitse, Järvinen sanoo.

Järvinen sanoo, että suorittaminen on lukiossa yleistä, myös muilla kuin vain anoreksiaa sairastavilla. Hän haluaisikin näytelmällä rohkaista nuoria eroon suorittamisesta.

– Pääviesti näytelmässä on se, että jokainen meistä on kaunis.

Näytelmästä on myös konkreettista hyötyä, sillä näytelmän tuotto lahjoitetaan Syömishäiriöliitolle ja Kirkon ulkomaan avulle.

Pitäisikö minunkin laihduttaa?

Tilastojen mukaan noin pari prosenttia nuorista sairastuu syömishäiriöön. Lukiolaisille tarinat ovat tuttuja tosielämästä, ja näytelmästä riittikin pureskeltavaa myös yleisössä.

Visa-Valtteri Karhila, Anni Pekkarinen ja Frans Ek pitivät näytelmää rankkana, mutta myös hyödyllisenä ja totuudenmukaisena.

– Tuli sellainen tunne, että tuota on varmaan tapahtunut ihan lähipiirissäkin. Syömishäiriöt ovat kuitenkin nykyään aika yleinen asia, Karhila pohtii.

– Siinä näki hyvin sen, minkälaista anoreksia on oikeasti, Pekkarinen jatkaa.

Pekkarinen uskoo, että medialla on oma roolinsa siinä, että syömishäiriöt ovat yleistyneet. Monet nuoret naiset pitävät malleja esikuvinaan, ja media pursuilee laihdutusvinkkejä.

– Naistenlehdissä on aina joulun jälkeen vinkkejä, miten pudottaa 30 kiloa. Niitä lukee myös nuoret ja monet varmaan miettivät, että pitäisikö minunkin laihduttaa, Pekkarinen sanoo.

Paineita on kaikilla

Karhilan, Pekkarisen ja Ekin lähipiirissä ei ole anoreksiaa, mutta laihduttaminen ja suorittaminen ovat heidänkin lähipiirilleen tuttuja. He ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että poikkeavaan syömiseen pitäisi puuttua ajoissa. Näytelmän Noora meni niin pahaan kuntoon, että joutui sairaalaan. Syömishäiriön merkit voi kuitenkin tunnistaa jo aikaisemmin.

– Jos koulussa ei käy syömässä ja urheilee paljon, niin siitä sen huomaa nopeimmin, Pekkarinen sanoo.

Karhila ja Ek arvelevat, että syömishäiriöt ovat pojille harvinaisempia kuin tytöillä, mutta myös pojat miettivät ulkonäköään.

– Jos porukassa on vaikka hyvännäköisiä tyttöjä niin kyllähän siinä voi tulla paineita, Karhila sanoo.

Näytelmän jälkeen jokaiselle jaetaan laput, jotka muistuttavat esityksen pääviestistä.

– Olet kaunis ja olet ainutlaatuinen, lukee nuorille jaetuissa paperipaloissa.