Laitoksissa asuvien vanhusten veriarvot pielessä Kokkolassa – syynä huono ruoka?

Vanhusten veriarvojen tutkiminen on paljastanut Kokkolassa hätkähdyttävän tilanteen: palvelutalojen ja laitospaikkojen asukkaista 70–80 prosenttia kärsii B12-vitamiinin ja folaatin puutteesta niin, että heidän veriarvonsa jäävät viitearvojen alapuolelle. Vanhustenhuollon palvelujohtaja pitää todennäköisimpänä selittäjänä ruuan ravintoköyhyyttä. Se taas aiheutuu hänen näkemyksensä mukaan puolivalmisteiden käytöstä ja siitä, että moninkertaisessa valmistusprosessissa tuhotaan suuri osa vitamiineista.

Kotimaa
Vanhuksia ruokailemassa.
Kalle Niskala / Yle

Verikokeet osoittivat jo lähes kaksi vuotta sitten, että 70–80 prosentilla palvelutalojen ja laitospaikkojen asukkaista veriarvot jäävät B12-vitamiinin ja folaatin osalta alle normaalin rajan eli viitearvojen alapuolelle. Kokeet tehtiin kaikille laitoksissa asuville vanhuksille, koska heidän hemoglobiininsa olivat niin alhaisia.

Vanhustenhuollon palvelujohtaja Maija Juola sanoo, että tuolloin heräsi ajatus siitä, saavatko vanhukset tarpeeksi ruokaa. Jos ravinto on riittävän hyvää ja vanhus saa sitä riittävästi, 90 prosentilla pitäisi hänen mukaansa olla normaalit arvot.

B12 ja folaatti eli foolihappo ovat vesiliukoisia vitamiineja, joten niiden vähäisyys voi kertoa Juolan mukaan ongelmista ruuanvalmistuksessa:

– Se kertoo siitä, että ruoka-aineita on käsitelty joko niin että niitä pakastettu, kuumennettu/keitetty, jälleen kerran kylmennetty, pakastettu ja taas kuumennettu, jolloin ne vesiliukoisina häipyvät. Ihan niin kuin häipyy C-vitamiini marjoista, jos niitä pakastetaan ja kuumennetaan ja taas pakastetaan ja kuumennetaan. Ravintoarvot heikkenevät aika tavalla. Ne eivät ihan kaikki sieltä lähde, mutta huomattavasti huononevat.

Vanhusten veriarvoja on sittemmin seurattu kolmen kuukauden välein. Ravintolisät on voitu lopettaa vain yksittäisissä tapauksissa.

Vanhusten mielestä ruoka on pahaa

Kokkolassa on Juolan mukaan pohdittu huonoille veriarvoille ruuan ravintoköyhyyden lisäksi myös toista mahdollista selitystä eli sitä, että vanhukset eivät yksinkertaisesti syö.

– Ja jos eivät syö, miksi eivät syö?

Tätä selviteltäessä kävi ilmi, että osa vanhuksista ei tosiaankaan halunnut syödä. Osittain ongelma on vanhustenhuollossa tuttu: vanhusta on vaikea syöttää, oli ruoka mitä tahansa. Toinenkin syy löytyi:

– Oli selkeää viestiä myös siitä, että ruoka on niin pahaa, että he eivät voi sitä syödä, sanoo Juola. Hänen mukaansa asiakaskokemus menee ohi muusta:

Lähtökohtaisesti voi sanoa, että ruoka on hyvää ja terveellistä. Mutta jos asiakas, joka  sitä syö, toteaa, että se on pahaa, niin kyllä kaikki aiempi oli aika turhaa

Vanhustenhuollon palvelujohtaja Maija Juola

– Lähtökohtaisesti voi sanoa, että ruoka on hyvää ja terveellistä. Mutta jos asiakas, joka sitä syö, toteaa, että se on pahaa, niin kyllä kaikki aiempi oli aika turhaa. Kyse on kuitenkin siitä, että vanhuksen pitää saada hyvä ravinto.

Oli selkeää viestiä myös siitä, että ruoka on niin pahaa, että he eivät voi sitä syödä

Vanhustenhuollon palvelujohtaja Maija Juola

Vanhuspalveluissa on mietitty, pitäisikö johonkin palvelutaloista ottaa yrittäjä keittiötä pyörittämään, jotta saataisiin vertailutietoa.

Liitoskuntien pienemmissä yksiköissä veriarvoissa ei ongelmia

Kokkola vastaa ruokapalveluista myös Ullavan Hopiakummussa, Lohtajan Lepolassa ja Kälviän Leporannassa. Niiden keittiöissä valmistetaan päivässä 30–50 annosta. Kantakaupungin vanhusten ruokahuolto taas on keskitetty kahteen suureen keittiöön, joissa tehdään 250–270 annosta päivässä.

Liitoskuntien pienemmissä palvelutaloissa verikokeet eivät paljastaneet samanlaisia ongelmia kuin suurissa yksiköissä. Asiaa pohtineet päättelivät, että ongelman täytyy siis liittyä jotenkin ruuanvalmistusprosessiin.

Juola myöntää, että ruokaa tehdään esimerkiksi puolivalmisteista ja sanoo miettineensä, saavatko einekset osaltaan ruuan maistumaan vanhuksille vastenmieliseltä. Toisaalta raaka-aineet voivat kulkea pitkän matkan ennen päätymistään lautaselle.

– Jos kertaalleen pakastetusta raaka-aineesta tehty kalapihvi kuumennetaan valmistusprosessin aikana ja taas pakastetaan ja tuodaan keittiöön jossa siitä tehdään aterioita... Kyllä siinä kerkiää varmasti tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja hävitä.

Oma keittiö ja kokki joka palvelutaloon?

Vanhustenhuollon palvelujohtaja Maija Juolan mielestä ihanteellisinta olisi, että jokaisessa palvelutalossa olisi oma keittiö ja oma kokki, joka kuuntelisi, mitä vanhukset haluavat syödä. Pienemmissä erissä valmistaminen lisäisi myös valinnanvapautta. Nyt tarjolla on yksi ruoka ja sen vaihtoehtona puuro.

Uskallan väittää, että jos vanhukset söisivät paremmin ja olisi enemmän vaihtoehtoja, niin veriarvot olisivat olleet huomattavasti paremmat

Vanhustenhuollon palvelujohtaja Maija Juola

– Jos se valinta on puuro, joka aina otetaan, niin jokainen ymmärtää miten siinä käy.

– Uskallan väittää, että jos vanhukset söisivät paremmin ja olisi enemmän vaihtoehtoja, niin veriarvot olisivat olleet huomattavasti paremmat, sanoo Juola.

Mutta eikö se ole kallista?

– Kallista ja kallista. Kallista on myös se, että syötetään hivenaineita lääkkeinä. Se on vähän, että miten päin sen arvottaa sen asian.

Ruuanvalmistus palvelutalossa olisi myös osa kodinomaisuutta, jota vanhuksille pyritään tarjoamaan.

– Eihän tässäkään tilanteessa ole järkeä että meille valmistetaan ruokaa, vanhuspalvelut ostaa sitä ja sitten sitä palautuu keittiölle suunnattomat määrät.

Ida-Maria Björkqvist / Yle Österbotten