Metsäsavotan paras työmies on jämäkkäjalkainen työhevonen

Hiipunutta työhevosperinnettä pyritään pitämään yllä lisääntyneen harrastajaporukan voimin. Suomessa työhevosia on varsin vähän esimerkiksi naapurimaihin verrattuna. Jämäkkäjalkainen työhevonen on melkein häviämässä, kun jalostetummat harraste- ja ravihevoset ovat vieneet siltä sijaa.

Kotimaa
Matti Pakarisella on tallissaan seitsemän työhevosta.
Yle / Susanna Vilpponen

Koneellistuneen yhteiskunnan myötä monet työtehtävät ovat kadonneet taivaan tuuliin. Työttömäksi on jäänyt myös suomalainen työhevonen, kun koneet veivät tunnollisen tekijän työmarkkinat teollistumisen taitteessa. Työhevosten arvostus on onneksi näyttänyt nyttemmin elpymisen merkkejä ja harrastajamäärät ovat lähteneet kasvuun ympäri Suomea.

- Ihmiset ovat alkaneet viime aikoina arvostaa omien polttopuiden hakemista metsästä tai harvennus- ja hoitometsien tekemistä hevosella, työhevosharrastaja Matti Pakarinen kertoo.

Hevosen tekemän työn suurin etu on se, ettei se jätä luontoon jälkiä.

Pakarisella on seitsemän työhevosta omassa tallissa. Rautalampilaisen hevosmiehen mielestä työhevosharrastaminen Suomessa on vielä lapsenkengissä vaikkapa Ruotsiin tai Norjaan verrattaessa. Perustelut työhevosten säilymiselle ovat hyvät.

- Työhevoshommat ovat niin omalle kuin hevosen kunnolle hyvä asia. Maailmakin pelastuu siinä sivussa, kun metsät eivät saastu ja säilyvät polkemattomina. Hevosella ympäristöä voi hoitaa luonnollisesti, Pakarinen hehkuttaa.

Luontoystävällinen metsänraivaaja pääsee kaikkialle

Korvaamaton maatilan apuri, puusavottojen varmajalkainen työkaveri ja sota-aikojen taistelutoveri. Hevosen rooli entisaikojen arvokkaimmasta kotieläimestä on muuttunut vuosikymmenien saatossa roimasti.

Kun ennen työhevosia oli kymmeniä tuhansia, nyt määrä on tipahtanut muutamaan tuhanteen. Esimerkiksi talvisodassa Suomen armeijalla oli käytössään yli 70 000 työhevosta, ja joukkojen liikkuvuus ja huolto oli suurimmaksi osaksi riippuvainen hevosista.

Hevosmies Matti Pakarinen toimii myös Suomen työhevosseuran puheenjohtajana. Seuran tarkoituksena on vaalia työhevosperinnettä. Pakarisen omat pollet ovat mukana monenlaisissa tehtävissä ja tekevät töitä metsässä kuten lajitoverinsa ennen vanhaan.

Joka talvi mies ja hevonen käyvät metsäsavotassa. Ammattimaiset hevosmetsurit ovat jo lähes kadonnutta kansanperinnettä, sillä heitä on Suomessa enää kourallinen.

Jotka tekevät töitä hevosella ihan ammatikseen, niin se on hatunnoston paikka.

- Parhaana talvena tein ja ajoin 150 mottia puuta. Onhan se hyvää metsänhoitoa, mutta ei se leiville lyö. Ne jotka tekevät töitä hevosella ihan ammatikseen, niin se on hatunnoston paikka.

Hevosen tekemän työn suurin etu on se, ettei se jätä luontoon jälkiä. Esimerkiksi kansallispuistoihin ei suurilla koneilla ole asiaa, joten aidon hevosvoiman käyttö on siellä arvossaan. Myös hautausmaat ja kaupunkien arvopuistot ovat hevostyövoiman asiakkaita.

Nykyaikainen hevossavotta säästää miestä ja hevosta

Moderni maailma on hiipinyt mukaan myös työhevoshommiin. Pakarisella on käytössä yhden hevosen metsäkärry, jossa hevosta pystytään auttamaan moottoroidulla nelivedolla. Miehen työtä helpottaa hydraliikka, jolla kuormataan hakeranka ja kuitu kärryn kyytiin.

- Ei passaa ihan jäädä jumimaan vanhaan aikaan, vaan koneellinen hevossavotta nykyaikaistaa metsän korjuuta, Pakarinen toteaa.

Kahdeksan pyöräisellä kärryllä pintapainetta ei tule ja kyytiin mahtuu neljä mottia puuta. Kuorman kanssa painoa tulee 1500 kiloa.

- Ennen sellaisia kuormia vedettiin reellä. Vaikka kyllä tässä topakka hevonen pitää olle, ei mikään himpula.

Lapsuuden hevosmuistot antavat kipinän harrastuksen aloittamiseen

Kiinnostus työhevosharrastukseen näkyy myös kursseilla, joita Pakarinen järjestää. Suosituilla viikonloppukursseilla opetellaan

Monille on jäänyt tunne, että haluaisi laittaa hevosen valjaisiin ja lähteä puhaltamaan kirkkoreellä hankeen.

esimerkiksi hevosen valjastusta ja puiden ajoa. Tutuiksi tulevat metsäajon tekniikka, hevosen varusteet ja ohjastus.

Esimerkiksi hevosteluun liittyvät termit kuten rahesolmu, rinnustin, harjustin ja muut nimitykset tulevat tutuiksi. Monilla harrastuksen pariin vetää omat muistot työhevosista sekä nostalgia lapsuuden ja nuoruuden vuosista.

- Useille on jäänyt tunne, että haluaisi laittaa hevosen valjaisiin ja lähteä puhaltamaan kirkkoreellä hankeen.

Kursseilla kaikki aloitetaan alusta, eikä aiempaa kokemusta tarvita.

- Eräs sanoi, että hän ei ole hevosia nähnytkään, Pakarinen naurahtaa.

Työhevonen luottaa ohjastajaan säikkymättä

Pakarinen harrastaa hevosillaan työhevoskisoja, joissa taidot todella punnitaan. Vielä palkintosijoja ei ole tippunut, mutta nyt koulutettavana oleva Iita-tamma vaikuttaa lupaavalta työkaverilta.

Hyvä työhevonen on rauhallinen kaveri, jolta löytyvät myös jarrut. Hevonen ei saa hötkyillä ja sen tulee seisoa nätisti pinolla.

- Hevosen tulee luottaa ohjastajaan. Se ei saisi säikkyä, vaikka tulen yli ajaisi.

Työhevonen on työkykyinen 4-5 vuotiaasta aina parikymppiseksi saakka. Työikää hepalla voi siis olla reilusti puolet koko sen elämästä.

Hevonen on työroolinsa lisäksi myös paljon muuta. Se on hevosmiehen paras ystävä.