Spagettisuppojärvi laitettiin kuntoon porkkanarahoilla

Tuuloksen Suolijärven rannalla lähes 60 vuotta asunut Vesa Kaloinen yllättyi tammikuun alkupuolella, kun vapaana vellovan veden pintaan tuli ihastuttavia kuvioita. Jääspagetti hämmästytti tutkijoita ja luontoihmisiä. Kapean pitkulaisesta ”suolesta” tuli kuuluisuus, jonka perään ovat kyselleet asiantuntijat ympäri maailman.

Kotimaa
Vesa Kaloinen spagettijää-maisemissa Suolijärvellä Hämeenlinnan Tuuloksessa
Mikael Juntunen / Yle

– Kyllä täytyy sanoa, että kaksi viikkoa tuon 8. tammikuuta jälkeen oli aika hässäkkää. Monenlaista tiedustelua tuli jopa englannin kielellä, puheluita, sähköpostia, fakseja, sanoo Vesa Kaloinen.

Uusia tulkintoja ei ole tullut, pelkkää ihastelua vain.

– Kai se lopullinen ja hyväksytty selitys on suppo eli sama ilmiö, mikä tulee usein virtaavassa joessa alijäähtyneessä vedessä. Moni asiantuntija olisi halunnut tulla ilmiötä ihastelemaan, mutta tarjolla on enää pelkkä jäälakeus. Spagettilumi hävisi seuraavan yön aikana. Vesibiologit sanovat, etteivät ole koskaan vastaavaa nähneet.

25 senttiä teräsjäätä

Suolijärveä peittää nyt 25 sentin paksuinen jääkerros. Kaloinen on seurannut järven ilmiöitä vuodesta 1957, jolloin perhe muutti järven rannalle. Jäätymistä ja jäidenlähtöä seurataan mielenkiinnolla.

– Nykyisen asuintalomme entinen omistaja oli seurannut jäiden lähtöä tarkasti. Löysimme nimittäin yhdestä oven karmista vanhoja päivämääriä, mikä oli meistä erityisen hauska juttu. Historian aikaisin jäidenlähtö oli 21.huhtikuuta ja myöhäisin 13. toukokuuta.

Moni asiantuntija olisi halunnut tulla ilmiötä ihastelemaan, mutta tarjolla oli enää pelkkä jäälakeus. Spagettilumi hävisi seuraavan yön aikana.

Vesa Kaloinen

Jäätymistä ei ole kirjoihin laitettu, mutta talven tulon olisi toivonut tapahtuvan hieman toisin kuin tänä vuonna.

– Jäät tulivat hyvissä ajoin ja verkot saatiin jään alle. Mutta ei aikaakaan, kun käytiin kipin kapin hakemassa verkot pois, kun jäät sulivat. Verkot eivät tällä kertaa jääneet, mutta on niitä aikaisemmin tuolta jäiden seasta tullut poimittua.

Kyyn kiusaamista ja kalastusta

Vesa Kaloinen on kolunnut Suolijärveä koko ikänsä vettä ja rantoja pitkin. Vastapäätä kylänraittia nousevat jylhät kalliot. Jallinkallio, Kitaruvenkallio ja Äkkinäisenkalliot ovat osa sielunmaisemaa ja hienoja kokemuksia.

– Lapsena kiipeiltiin kallioilla paljon. Siellä oli kyitä hitosti. Niitä tuli pienenä moukaroitua, kun se ei ollut vielä kiellettyä. Inhoan käärmeitä. Kaverini Pekka otti hännästä kiinni, mutta minulla ei kantti kestänyt.

Asutusta on rannan molemmin puolin. Käärmeet ovat pysyneet Kaloisten rantasaunasta katsoen oikealla puolella. Järvi on läsnä joka hetki. Kesällä se täyttää vapaa-aikaa, talvella tuo kalaa pöytään.

– Pääasiassa sieltä tulee haukea, vähän kuhaa ja madetta. Talvella olen pitänyt verkkoja. Kesällä en viitsi pitää. Sen verran on rehevöitymistä tapahtunut, että putsata pitää aika usein.

Järvi kuntoon porkkanarahoilla

Järven tila on kuitenkin menossa parempaan suuntaan.

Aika vaikea olisi kuvitella, että asuisi ilman järveä.

Vesa Kaloinen

– Kun Tuuloksen kunta liittyi Hämeenlinnaan, halusimme käyttää saatuja porkkanarahoja Suolijärveen. Sillä rahalla olemme kunnostaneet ja kunnostamme edelleen. Pohjoistenlahtea on ruopattu ja ruoppaus jatkuu. Pyrimme parantamaan virtausta, Kaloinen selvittää.

Järven virkistyskäyttö on runsasta. Omassa rannassa ei juuri nyt ole avantoa, mutta kovasti avantouinnista pitävä rouva Kaloinen käy kylän naisten, Suolijärven Saukkojen kanssa avannossa järven toisessa päässä. Joen suussa oleva avanto kun pysyy paremmin auki.

Isäntä pääsee iloon mukaan, sillä lähinaapurit perustivat kymmenen vuotta sitten Suolijärven rantojen raittiusryhmän, viiden perheen harrastusporukan, johon on pääsyvaatimuksena joko vakinainen tai vapaa-ajanasunto Suolijärven rannalla.

– Soutamista, huopaamista, luistelua, mönkijällä ja kelkalla ajelua sekä Rautionkärkeen tulipaikalle kokoontumista, naiset ja lapset aina mukana.

Tyyväinen kansa

Liikekeskus Tuulosen isäntänä tunnettu Vesa Kaloinen on tyytyväinen, vaikkei Suolijärvi mikään erämaajärvi olekaan. Päinvastoin, se sijaitsee hyvällä paikalla vanhan Tuuloksen kirkonkylän ja Tuulosen välissä, hyvin väljästi kylläkin.

Tyytyväisyys on ylipäätään itsestä kiinni. Joku syyttää aina jotain ulkoista asiaa, joku nauttii elämästä päivä kerrallaan.

Vesa Kaloinen

– Aika vaikea olisi kuvitella, että asuisi ilman järveä, kun on 60 vuotta sen äärellä ollut. Asuin opiskeluaikana viitisen vuotta Helsingissä. Ei minusta ainakaan hesalaista tulisi.

Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettuna istuva Kaloinen sanoo, että kylässä asuu tyytyväinen kansa. Vanha pitäjä hengittää 200 ihmistä työllistävän kauppakeskus Tuulosen tahtiin.

– Aikamoinen tuppukylä tämä olisi ilman sitä. Mutta tyytyväisyys on ylipäätään itsestä kiinni. Joku syyttää aina jotain ulkoista asiaa, joku nauttii elämästä päivä kerrallaan, sanoo Kaloinen ja esittelee pikkuruisen rantasaunan takana olevan ulkohuussin, jonka Rantojen raittiusryhmä antoi emännälle 50-vuotislahjaksi. Seinässä on kaikkien jäsenten nimet ja raittiusryhmän tunnus, sika.