Iltiksessä levottomuus sulaa liikkuen, leipoen ja leikkien

Kun riehakas, äänekäs ja joskus väsynytkin lapsijoukko valloittaa iltapäiväkerhon, pitää ohjaajalla olla kikkakolmoset valmiina. Vapaa leikki on edelleen eka- ja tokaluokkalaisten ykköspuuhaa. Tiukkoja kurinpitokeinoja kerhossa tarvitaan harvoin - silloinkin jämptillä otteella saadaan isokin porukka haltuun.

ilmiöt
Lapsia koulun pihalla pelaamassa polttopalloa.
Yle / Jenny Huttunen

Kokkolan Ruotsalon koulun iltapäiväkerhon vetäjä Elina Hietarinteellä on selvä resepti, miten levottomuus taltutetaan ja kinoja vältetään.

– Jos kelit sallivat, niin liikkuminen ulkona on ykkösjuttu. Palloilua, juoksemista, pulkkamäkeä, mitä vaan. Siinä puretaan ylimääräiset virtapiikit.

Kurinpitäjänä iltapäiväkerho-ohjaajan on oltava jämäkkä ja oikeudenmukainen.

– Esimerkiksi joidenkin lasten on hyvin vaikeaa pyytää toiselta anteeksi. Siinä en voi antaa periksi, vaan perusasioissa linjan pitää olla selvä, Hietarinne kertoo.

Jos lapsi ei tottele tai pahanteko jatkuu, niin jäähypenkki auttaa.

– Viisi minuuttia rauhoittumista riittää, sitten lapsi pääsee taas muiden mukaan. Vuosien myötä on huomannut, että lapsi kunnioittaa helpommin sellaista aikuista, joka antaa rajat.

Pikkuporukassa homma sujuu helpommin

Jos kina tai riita leimahtaa pienehköissä sisätiloissa, pukarit jaetaan eri ryhmiin.

– Pienemmissä ryhmissä leikkikin sujuu paremmin, eikä persoonat kolahtele niin rajusti.

Leipominen on myös ruotsalolaislasten top3:ssa. Ruoka-ainesten mittaaminen menee jo rutiinilla ja lapset nauttivat 2–3 hengen ryhmissä tekemisestä.

– Me leivotaan ainakin kerran viikossa, joskus kaksikin kertaa. Yleensä pikkuleipiä, pullaa tai sämpylöitä.

Hietarinne on työskennellyt iltapäiväkerho-ohjaajana viitisen vuotta sekä suuremmissa kaupungeissa että pienemmissäkin.

– Pienemmällä paikkakunnalla lapsiryhmä on yleensä yhtenäisempi, ja lapset ovat ehkä avoimempia. Isommissa kaupungeissa ohjaaja joutuu tekemään töitä sen eteen, että luottamus irtoaa, pohtii Hietarinne.

Leikki voi pelastaa päivän

Ruotsalon koulun iltapäiväkerhoon tupsahtaa useimmiten 8–13 lapsen joukko. Siinä vaiheessa päivää pulpetissa on istuttu jo monta tuntia, joten päivä etenee ulkoillen, askarrellen, leipoen ja lopuksi satuillen tai leikkien. Läksytkin voi kerhossa tehdä, mutta kaveriseura vie lähes poikkeuksetta pidemmän korren.

Yleensä loppuviikosta virta alkaa ehtyä lastenkin akusta. Silloin ohjaaja kerää ryhmän sohvalle.

– Suosittuja ovat yhdistetyt pötköttely- ja satuhetket. Seon kiva rauhoittumistapa, eihän täällä ole painetta suorittaa mitään.

Pienemmissä ryhmissä leikkikin sujuu paremmin, eikä persoonat kolahtele niin rajusti.

Leikkimisinto ei ole eka- ja tokaluokkalaisilta ehtynyt. Hietarinteen mielestä se onkin olennainen osa iltapäivätoimintaa.

– Nämä lapset eivät välttämättä mitään välineitä tarvitse, sen verran hyvin mielikuvitus pelaa.

Samalla myös monen kaveritarve tulee tyydytettyä.

– Iltapäiväkerhossa meno on sen verran vauhdikasta välillä, että harva sen jälkeen lähtee enää kaverille moneksi tunniksi notkumaan.